"Suokaa anteeksi, Ivan Ivanovitsh, mutta pyssy on ylevä kapine ja kaikkein mieltäkiinnittävin huvi ja sitäpaitsi kaunis koristus huoneessa."
"Te, Ivan Nikiforovitsh, kerskaatte pyssystänne kun mikäkin tolvana", sanoi Ivan Ivanovitsh harmissaan, sillä hän näytti jo suuttuvan.
"Vaan te, Ivan Ivanovitsh, olette oikea hanhi!"
Jollei Ivan Nikiforovitsh olisi sanonut tätä sanaa, niin he olisivat aikansa riidelleet keskenään ja sitten eronneet ystävinä, kuten ainakin.
Mutta nyt kävi aivan toisin. Ivan Ivanovitsh kiivastui.
"Mitä te sanoitte, Ivan Nikiforovitsh?" kysyi hän ääntään korottaen.
"Minä sanoin, että te olette aivan kuin hanhi, Ivan Ivanovitsh!"
"Kuinka te, hyvä herra, saatatte unohtaa kaiken säädyllisyyden ja kunnioituksen minun arvoani ja sukuani kohtaan ja loukata minua noin hävyttömällä nimityksellä?"
"Mitä hävytöntä siinä on? Miksi räpistelette siinä käsiänne, Ivan
Ivanovitsh?"
"Minä kysyn vieläkin, kuinka te saatatte vastoin kaikkea sopivaisuutta nimittää minua hanheksi?"