"Mitä saan luvan tarjota teille, Ivan Ivanovitsh?" kysyi hän. "Ehkä kupin teetä?"
"Ei kiitoksia", vastasi Ivan Ivanovitsh, nousi, kumarsi ja istuutui.
"Olkaa niin hyvä, yksi kuppi vain!" toisti tuomari.
"Ei kiitoksia. Olen hyvin kiitollinen teidän vieraanvaraisuudestanne!" vastasi Ivan Ivanovitsh, nousi, kumarsi ja istuutui.
"Yksi kupponen vain!" toisti tuomari. "Ei kiitoksia. Älkää vaivatko itseänne, Demjan Demjanovitsh!" Samalla Ivan Ivanovitsh nousi, kumarsi ja istuutui.
"Kupponen vain?"
"No olkoon menneeksi… vähäsen!" lausui Ivan Ivanovitsh ja ojensi kätensä tarjotinta kohti.
Hyvä Jumala, kuinka ihminen saattaa olla pohjattoman hieno käytökseltään! On kerrassaan mahdoton kertoa, minkä edullisen vaikutuksen tuollainen menettely tekee!
"Ehkä suvaitsette vielä kupposen?"
"Kiitän nöyrimmästi", vastasi Ivan Ivanovitsh asettaen kumoon käännetyn kupin tarjottimelle ja kumartaen.