"Olkaa niin hyvä, Ivan Ivanovitsh!"
"Kiitoksia paljon, en voi enempää." Samalla Ivan Ivanovitsh nousi, kumarsi ja istuutui.
"Ivan Ivanovitsh, olkaa niin ystävällinen, yksi kupponen!"
"Ei, olen hyvin kiitollinen kestityksestä." Sen sanottuaan Ivan
Ivanovitsh nousi, kumarsi ja istuutui.
"Kupponen vain! Yksi ainoa kupponen vain!"
Ivan Ivanovitsh ojensi kätensä tarjotinta kohti ja otti kupin.
Oi taivaitten tekijä! Kuinka voi, kuinka osaakaan ihminen ylläpitää arvokkuuttaan!
"Minulla, Demjan Demjanovitsh", virkkoi Ivan Ivanovitsh ottaessaan viimeisen hörppäyksen, "minulla olisi teille tärkeätä asiaa: minä nostan kanteen". Samalla Ivan Ivanovitsh asetti kupin tarjottimelle ja veti taskustaan viralliselle paperille kirjoitetun syytöskirjelmän. "Kanteen vihollistani, ikuista vihollistani vastaan".
"Ketä vastaan?"
"Ivan Nikiforovitsh Dovgotshhunia vastaan."