Nämä sanat kuullessaan tuomari oli pudota tuolilta. "Mitä te sanotte!" huudahti hän lyöden kätensä yhteen. "Ivan Ivanovitsh! Tekö se olette?"
"Näettehän itsekin, että minä."
"Jumalan ja kaikkien pyhimysten nimessä! Kuinka se olisi mahdollista! Te, Ivan Ivanovitsh, ja Ivan Nikiforovitsh muka olette tulleet vihamiehiksi! Teidänkö suunne tämän sanoo? Toistakaa vielä kerta! Eiköhän vaan joku ole piiloutunut teidän selkänne taa ja puhu teidän sijastanne?…"
"Mitä merkillistä siinä olisi? Minä en voi enää katsella häntä, sillä hän on solvaissut minua myrkyllisesti, loukannut kunniaani."
"Pyhä kolminaisuus! Kuinka saattaa äitimuorini uskoa tätä? Hän sanoo aina, kun minä ja sisareni riitaannumme: 'Lapseni, te elätte kuin koirat. Pitäisittepä Ivan Ivanovitshia ja Ivan Nikiforovitshia esimerkkinä: siinäpä vasta ystävykset! toverit! ja niin kunnianarvoisia ihmisiä kuin ovat!' Siinä sait nyt senkin ystävykset! Mutta kertokaahan, mistä syystä ja millä tavalla!"
"Se on tarkka asia, Demjan Demjanovitsh, eikä sitä saata sanoin selittää! Antakaa mieluummin lukea syytöskirjelmä. Olkaa hyvä ja ottakaa tästä päästä", se on siistimpi.
"Lukekaa, Taras Tihonovitsh!" sanoi tuomari kääntyen kirjurin puoleen.
Taras Tihonovitsh otti syytöskirjelmän ja niistettyään nenänsä samalla tavoin kuin kaikkien piirioikeuksien kirjurit, kahden sormen avulla, alkoi lukea:
"Aatelismieheltä Mirgorodin piirikunnassa Ivan Ivaninpojalta [lakikieltä; = Ivanovitsh], Pererepenkolta, anomus, joka sisältää seuraavat kohdat:
"1) Koko maailmalle jumalattomista, ilettävistä ja yli kaikkien rajojen menevistä lainvastaisista toimistaan tunnettu aatelismies Ivan Nikiforinpoika Dovgotshhun on tänä vuonna heinäkuun 7 päivänä tehnyt minua vastaan myrkyllisen solvauksen, joka mieskohtaisesti loukkaa minun kunniaani ja samalla halventaa ja sokaisee minun arvoani ja nimeäni. Kysymyksessä oleva aatelismies, jonka ulkomuotokin on inhottavan näköinen, on luonteeltaan riidanhaluinen ja täynnänsä mitä moninaisinta Jumalan pilkkaamista ja haukkumasanoja"…