"Mitä te sanotte, Pjotr Fedorovitsh? Minä en ymmärrä mitään."
"Hyvänen aika, Ivan Ivanovitsh! Kuinka te ette mitään ymmärtäisi? Teidän oma elukkanne on vienyt erään hyvin tärkeän asiakirjan oikeussalista, ja te sanotte vain, että ette mitään ymmärrä!"
"Mikä elukka?"
"Luvalla sanoen, teidän oma ruskea sikanne."
"Olenko minä siihen syypää? Miksi oikeuden vahtimestari jättää ovet auki?"
"Mutta, Ivan Ivanovitsh, teidän oma elukkanne: olettehan te siis syypää."
"Kiitän nöyrimmästi siitä, että asetatte minut sian veroiseksi."
"Sitä en minä ole sanonut, Ivan Ivanovitsh! Jumalavita, en ole sanonut! Suvaitkaahan puhtaan omantuntonne mukaan harkita asiaa. Epäilemättä te tiedätte, että esivallan määräysten mukaan on kielletty likaisia elukoita juoksemasta ympäri kaupunkia, ja etenkin sen pääkaduilla. Myöntäkää nyt itse, että se on kiellettyä."
"Jumala ties, mitä te puhutte. Onko se niin vaarallista, jos sika menee kadulle?"
"Sallikaa minun sanoa, sallikaa, sallikaa, Ivan Ivanovitsh, se on aivan mahdotonta. Mikä auttaa? Kun esivalta vaatii, niin meidän täytyy olla kuuliaisia. En tahdo väittää, ettei toisinaan kadulla, vieläpä torilla näkyisi kanoja ja hanhia, huomatkaa: kanoja ja hanhia. Mutta mitä sikoihin ja pukkeihin tulee, annoin minä vielä viime vuonna ohjeen, että niitä ei saa päästää julkisille paikoille, jonka ohjeen käskin lukea julki kirkossa koko kansalle."