Eräästä ikkunasta katsahti ulos punatukkainen juutalainen, jonka kasvot olivat niin pisamia täynnä, että ne muistuttivat varpusen munaa. Sekavalla murteella alkoi hän puhella Jankelin kanssa, ja viimemainittu ajoi kuormansa pihaan. Kadulla kulki toinen juutalainen, pysähtyi ja puuttui puheeseen hänkin. Kun Bulba sitten kömpi ylös tiilien alta, näki hän nuo kolme juutalaista, jotka innokkaasti juttelivat keskenään.
Jankel kääntyi hänen puoleensa ja ilmoitti, että kaikki kyllä käy hyvin. Ostap istuu kaupungin vankilassa, mutta vaikeata lienee saada vartijoita suostumaan päästämään sinne sisään. Kuitenkin toivoi Jankel voivansa hankkia Bulballe tilaisuuden tavata Ostapia.
Kolmen juutalaisen seurassa astui Bulba huoneeseen.
Juutalaiset rupesivat jälleen keskustelemaan omalla kielellään. Taras silmäili heitä vuorotellen. Hänen mielensä oli vallannut syvä liikutus. Kylmillä, järeillä kasvoilla välähti sellainen toivon liekki, joka usein syttyy ihmisessä viimeisenä epätoivon hetkenä. Hänen vanha sydämensä alkoi nopeasti sykkiä kuin nuorukaisen.
"Kuulkaa, juutalaiset", sanoi hän, ja hänen sanoissaan oli jotain juhlallista, "te voitte tehdä maailmassa mitä hyvänsä, voitte kaivaa aarteen meren syvyydestä, ja oikein sanookin sananlasku, että juutalainen voi varastaa vaikka itsensäkin, kunhan vaan tahtoo. Pelastakaa Ostap! Hankkikaa hänelle tilaisuus paeta pirullisista käsistä! Tuolle miehelle olen luvannut kaksitoistatuhatta kultarahaa, mutta minä lisään siihen vielä kaksitoista tuhatta. Kaikki kalliit pikarit ja maahan kaivetut kultani, taloni, vaatteet, kaiken myyn ja teen sopimuksen teidän kanssanne, että koko elämäni iän luovutan teille kaiken, mitä sodassa saan."
"Voi, ei käy päinsä, hyvä pani, ei käy päinsä!" huokasi Jankel.
"Ei käy päinsä!" vahvisti toinenkin juutalainen.
Kaikki kolme juutalaista katselivat toisiaan. "Mutta mitähän jos sentään yrittäisi?" virkkoi kolmas, arasti silmäillen tovereitaan. "Kenties onnistumme Jumalan avulla?" Juutalaiset alkoivat puhua keskenään saksaa. Bulba koetti teroittaa kuuloansa, mutta ei voinut mitään ymmärtää; hän kuuli heidän vaan usein mainitsevan Mardokain nimeä.
"Kuule pani!" sanoi Jankel, "meidän pitää kysyä neuvoa semmoiselta mieheltä, jommoista ei ennen häntä ole vielä koko maailmassa ollut. Voi, voi, hän on niin viisas kuin itse Salomon, ja jollei hän mitään mahda, niin ei kukaan koko maailmassa voi asialle mitään. Istu tässä! Tuossa on avain, äläkä päästä ketään sisään!"
Juutalaiset läksivät ulos kadulle.