Hän kiitti. Tallirenki kysyi: — Kuulitteko miss, että missis käski valjastaa tämän?
Mutta master Edvard sanoi: — Uskallatko vastustaa minua? Minä sanon, että äiti on luvannut minun viedä miss Leighin ajelemaan heti, kun Taffyn polvet paranevat, ja sanoithan, että ne ovat terveet.
— Hyvä, sir, sanoi renki, ei ole minun syyni, jos jotain tapahtuu — ja voitte olla varma, ettei se tänään puhdistetuksi tule. Yksi vaunu päivässä on kylliksi — lisäsi hän melkein vihaisesti.
— Ei haittaa. Ruth, joudu!
— Ehkä olisi parempi, jos jättäisimme tämän ja kävelisimme sen sijaan.
— Vai niin, Ruth, en olisi uskonut sinun ryhtyvän puolustamaan nenäkästä palvelijaa minua vastaan, sanoi hän matalalla äänellä.
— Sitä en koskaan tahtoisi tehdä, sanoi Ruth, oikaisten itseänsä, ja jos äitisi todellakin sanoi…
— Hyvä, hyppää vaunuun, Ruth, sinä olet oikea helmi! Anna minulle ohjakset William ja mene avaamaan valkea veräjä.
— Se on auki, sir.
— Sitten me menemme! Eläköön Taffy ja vapaus! Eikö ole ihanaa?