Kaivoksissa on ilma kylmänviileätä. Sormet oikein pyrkivät kohmettumaan. Erittäin mahtavalta ja juhlalliselta kuuluu dynamiittilaukaus tuolla alhaalla. Kumea ääni jyskää kuin kovin ukkonen holvista holviin, käytävästä käytävään. Koko kaivos tärisee. Joskus sattuu kivilohkare irtautumaan jonkun holvin katosta tai seinästä ja silloin on hengenvaara lähellä alla olijoille.
Kaivoksen pohjalla kulkee rautainen kiskotie louhotun malmin kuljettamista varten nostoaukolle. Malmivaunut työnnetään kiskoja pitkin miesvoimalla. Louhostyössä ilmestyy tietysti hyvin paljon kelpaamatontakin tavaraa. Nämä malmista köyhät kivet pannaan erikseen ja kuljetetaan sellaisiin käytäviin, joissa ei enää louhota. Käytävät täytetään kattoaan myöten ja suuret onsikohdat saadaan siten täyteläisiksi ja kestäviksi kannattamaan ylempänä olevien kerroksien raskasta painoa. Joka kaivoksessa löytyy edelleen pumppulaitoksia, jotka lakkaamatta ovat käynnissä. Tämä on välttämätöntä, sillä muuten täyttyisi kaivos pian vedellä. Pumppulaitosta käytetään maan päällä olevien höyrykoneiden avulla.
Maanpinnalle nostettu malmi lajitellaan ensin tarkasti, jotta saataisiin köyhimmät kivimöhkäleet pois eroitetuiksi. Kelpaava malmi viedään sitten valssilaitokseen. Wahvojen teräsvalssien välissä musertuvat kovat kivimöhkäleet aivan kuin olisivat sokuripaloja vaan ja muuttuvat jauhoksi. Tämän jauhon sekaan survotaan keittosuolaa.
Tämän perästä alkaa kelpaavan, puhtaan metallin eroittaminen malmijauhosta. Se tapahtuu osaksi tulen avulla, osaksi monimutkaisten kemiallisten prosessien kautta. Emme huoli tätä menettelyä tarkemmin seurata. Se vaan mainittakoon, että malmijauho pannaan suuriin, hapoilla täytettyihin ammeisiin, joissa puhdas metalli vähitellen erkanee niistä aineista, joihin se on ollut yhdistettynä. Tähän liuentamiseen käytetään muun muassa rautaa. Pitkänrannan tehdas ostaa sentähden vuotuisesti suuret määrät romurautaa.
Kun puhdas metalli viimein on eroitettu, jäävät muut aineet tähteinä jälelle. Nämä kuonatähteet eivät sentään joudu hukkaan, vaan niitäkin käytetään. Sellaista tähdekuonaa on esim. rautakloruuri. Tätä ainetta sisältävä liuos sekoitetaan savella ja seos poltetaan punamullaksi. Pitkänrannan tehdas voipi täten valmistaa niin paljon punamultaa, että sitä olisi koko maamme tarpeeksi. Toisista tähdeaineista saadaan lasia. Pitkässärannassa onkin kaivosteollisuuteen yhdistetty sunrenlainen lasinvalmistus. Tehtaan sulatusuunit voivat tarvittaessa valmistaa 3—4 miljoonaa lasipulloa vuodessa. Tätä viimeksi mainittua tavaraa viedään milt'ei yksinomaan Wenäjälle ja on sillä viime aikoina ollut hyvä menekki.
On muuten hauskaa katsella lasinpuhaltajia, kun he ovat työssään. Pitkässä jonossa seisovat he uuniensa edessä, liikutellen puhallusputken päässä olevaa tulikuumaa, sulaa lasimöhkälettä. Tuossa tuokiossa on pullo valmiiksi puhallettu ja valettu. Pullon ontevuus syntyy näet puhaltamalla, sen ulkomuoto taas erityisissä valimissa. Pieniä poikia, puiset kaukalot käsissä, juoksee edestakaisin lasiuunien edustalla, ottaen vastaan valmiiksi puhalletut ja muodostetut pullot puhaltajilta. Pullot viedään erityiseen kuumaan uuniin, jota vähitellen jäähdytetään. Täten tulevat pullot kestäviksi ja estyvät paikalla särkymästä. Lasin puhaltaminen on raskasta työtä ja vaatii terveitä keuhkoja. Tuskin siinä työssä pitkäikäiseksi pääsee. Tuo tavaton kuumuus uunin ääressä mahtaa olla hirveän rasittava. Aivan tehtaan edustalla löytyykin ryöppykylpylaitos, jossa lasinpuhaltajat kesäiseen aikaan käyvät vilvoittelemassa. Ainakin kerta tunnissa juoksevat he vesisuihkun alle — täysissä vaatteissa ja tamineissa. Läpimärkinä palaavat he takaisin työhönsä ja tuota pikaa ovat heidän vaatteensa rutikuivat. Tätä menoa jatkuu pitkin päivää. Se ei mitenkään saata olla terveellistä. Mutta raataja rahanalainen, ei hän jouda katsomaan, mikä on terveellistä, kun on iso perhe raskaalla työllä elätettävä. Toinen, onnellisemmassa tilassa elävä ihminen käyttää hänen työnsä tuotteita, ajattelematta ja tuntematta palvelevaa veljeä, joka saapi päivän raskauden kantaa, sen hiet kestää.
Pitkänrannan tehdas tuotti v. 1685,456,000 naulaa puhdasta vaskea, 34,400 naulaa tinaa ja 1,220 naulaa puhdasta hopeaa. Tehtaan työväki nousee noin 600 henkeen ja tehdasalueella asuu toistatuhatta ihmistä. On kuin pieni kaupunki konsanaankin. Tehtaalla on oma kansakoulunsa, oma pappinsa, oma lääkärinsä ja oma sairastalonsa. Paljon on siellä ulkomaalaisiakin: ruotsalaisia, saksalaisia ja venäläisiä.
Kaikesta huomaa, että Pitkäranta jo sijaitsee kansallisuutemme rajamailla.
Pitkärannasta ei ole kuin pieni pyöräys rajalle. Poikkeamme rajan toiselle puolelle, esim. Aunuksen kaupunkia eli "Anuksen linnaa" katsomaan. Tuollainen matka voipi monessakin suhteessa olla hauska ja opettavainen.
"Anuksen linnu" sijaitsee noin 60 kilometria Suomen rajalta. Sinne vievä maantie kulkee tasaista hiekkakangasta myöten. "Doroga" [tie] on pehmeä ja pölyinen, kerrassaan luonnonvoimien vallassa. Ei "kohenneta" [korjata] niinkuin Suomen puolella. Luonto on aivan toisenlainen kuin Suomessa. Ei missään näy noita jyrkkiä, metsärinteisiä vaaroja, jotka tekevät Sortavalan ja Impilahden maisemat niin kauniiksi. Ei myöskään näy mitään saaristoa. Rannasta aukeaa kohta Laatokan aava ulappa.