Laatokan pohjoisten rantamaiden yleinen luonne. Korkeat vuoret. Wenäjän puoleisen Laatokan rantamaat. Laatokan syvyys. Weden korkeus, Laatokan myrskyt. Sumu. Kangastukset. Korkeat ranta vuoret eli "riutat." Haukkariutta. Syvät lahdet. Kirjavalahti. Ilmasto. Weden lämpömäärä. Jäälautat ja "komppeikot". Meriliike Laatokalla. Wienti- ja tuontitavarat, Laatokan "saimat". Ilmansuuntien nimet, Rehevä kasvisto, Harvinaisia kasveja ja puun lajeja. Laatokan kalarikkaus. Kalastusta ja kalastajaelämää. Sampi ja miekkakala. Norppa ja norpanpyynti. Laatokan pohjoisten rantamaiden mineraali-rikkaus. Ruskealan marmorilouhos. Sordavaliitti. Kitilän granaatit. Helmempyyntiä Impilahdella. Wärtsilän rautaruukki. Pitkänrannan vaskikaivokset. Käynti valtiorajamme toisella puolella. "Anuksen linnu." Sortavalan kaupunki ja Kymölän seminaari.

Laatokan pohjoiset rantamaat ovat epäilemättä maamme kauniimpia seutuja. Näyttää siltä, ikäänkuin täällä Suomen sisämaan ja merenrannikon luonto olisivat yhtyneet viimeiseen ponnistukseen, muodostaakseen oikein jyrkkää vastakohtaa tuolle "itäeurooppalaiselle tasangolle", joka yksitoikkoisena, järvettömänä, vuorettomana alkaa valtiorajaimne itäpuolella. Merta edustavat näissä maisemissa Laatokan aukeat ulapat ja "mereksi" sanookin karjalainen tätä Euroopan suurinta järveä.

Omituista näille pohjoisen Laatokan rantamaille ovat korkeat vuoret. Mutta turhaan saapi noita vuoria Suomen kartasta hakea. Siinä ovat Laatokan rantaseudut ylt'yleiseen kuvatut tasankomaiksi. Ei edes vahingossa ole pienintäkään tummanmustukaista karttaan hairahtunut. Luulisi ihan olevansa Pohjanmaan lakeuksilla. Ja kuitenkaan ei liene koko maassamme Kuusamoa etelämpänä moista vuoriseutua. Sitä kestää Kurkijoelta Impilahteen asti ja se ulottuu melkoisen kauaksi ylämaahan.

Erittäin komeilta näyttävät nuo rantavuoret, kun niitä mereltä päin katselee tyynenä kesäiltana. Ne kohoavat kartion tapaisina toinen toisensa vieressä. Kahden viereisen vuorikartion välissä on aina syvä laakso, useimmiten kapea kaistale vain. Wuorenkukkulat eivät siltä sula yhteen, sillä ilta-auringon valo lankeaa toiseen heleämpänä, toiseen tummempana. Wielä silloinkin, kun ne sinertävän autereisina katoavat etäisellä taivaanrannalla, ovat niiden rajaviivat toisistaan erotettavissa.

Koko Wenäjän puoleinen Laatokan rannikko on sileätä hiekkakangasta, paikka paikoin savensekaista, peräti lahdetoin ja niin matala, että laivat vaan yksissä paikoin pääsevät rantaan laskemaan. Siellä ei myöskään ole saaristoa, niinkuin Suomen puolella. Seurauksena tästä on että luonto siellä näyttää hyvin ikävältä ja yksitoikkoiselta.

Suomen puoleinen osa Laatokkaa on hyvin syvää vettä. Koko Laatokan keskimääräinen syvyys on 350 jalkaa, siis Itämeren ja Pohjanlahden syvyyttä melkoista suurempi. Syvimmät paikat löytyvät Sortavalan pitäjän alueella. Länsipuolella Walamoa on eräs kohta, jossa on 854 jalkaa vettä. Suuren Wironsaaren, Honkasaaren ja Mustansaaren välimailla on 714-847 jalkaa syvää.

Wesi Laatokassa on puhdasta ja hyvänmakuista. Se on myös niin kirkasta, että pohja näkyy monen sylen syvyydessä.

Weden korkeus Laatokassa vaihtelee eri vuosina suuresti. On tapana sanoa, että se seitsemänä vuonna peräkkäin nousee, seitsemänä laskee. Tämä luulo on kuitenkin perätöin. Kaikessa tapauksessa tuo nouseminen ja laskeminen ei riipu lumisista eikä lumettomista talvista, vaan muista suhteista. Korkeimman ja alhaisimman vedenrajan eroitus on Laatokassa joskus ollut yli 9 jalkaa.

Koko Laatokan yhteenlaskettu pinta-ala on 18,130 neliökilometriä.

Laatokkaa voipi siis täydellä syyllä sanoa mereksi. Se on tunnettu kovista myrskyistään. Sen aalto on lyhyt ja jyrkkä. Kansa sanoo sitä "kareeksi." Myrskyt ovat kovimpia syksyiseen aikaan. Kamalassa muistossa on kansalla vielä se myrsky, joka Laatokalla raivosi syyskuun 21—22 p:inä 1883. 30 laivaa joutui silloin kerrassaan haaksirikkoon, eräät väkineen päivineen. Sortanlahden sataman suussa, Laatokan länsirannalla nähtiin silloin kauhea näytelmä. Useimmat laivoista pyrkivät näet sinne myrskyn suojaan. Harvat kuitenkaan pääsivät turvapaikkaan. Toiset ajoivat kumoon ankealla merellä, toisia viskasi tuuli rantamatalikoille. Sortanlahdella joutui kaikkiaan 17 laivaa haaksirikkoon.