Kesälläkin voipi Laatokka toisinaan olla hyvin oikullinen. Korkeat rantavuoret kuumenevat päivänpaahteessa. Siitä syntyy rantavesillä äkillisiä ilmanvirtoja, jotka helposti kaatavat purjehtijan purren, ell'ei hän ole varoillaan. Tyynenä kesäiltana kuulee merensuussa toisinaan kumeata jyrinää. Se on "maininki" edellisen päivän myrskystä, joka tenhottomana murtuu saarien jyrkkiä kalliokupeita vastaan.
Merimiesten vaarallisin vihollinen Laatokalla, niinkuin muillakin vesillä, on sumu. Se viepi helposti purjehtijan harhateille oikeasta suunnasta. Onneksi on Laatokan ulappa selvää meren selkää, jossa ei ole kareja eikä hiekkamatalikkoja. Sitä vaikeampaa on sen sijaan sumuisella säällä purjehtia rantavesillä.
Wenheellä kulkijasta näyttävät rantakalliot utuilmalla entistä korkeammilta. Wuoriseinän yläosa on kokonaan usvan peitossa ja kallio tuntuu niin loppumattoman korkealta, niin hirvittävän jyrkältä. Mielikuvitusta jännittää vielä toinen, vähän etäämpänä oleva kallio, joka synkän epäselvänä haamuna kohoaa vedenpinnasta, kadotakseen sekin tiheään "tumanaan."
Kirkkaalla säällä, kevätaikana semminkin, näkee Laatokalla usein kauniita kangastuksia. Meren ulapalla huomaa silmä laivan ajavan täysissä purjeissa ja sen päällä toisen, samanlaisen laivan, alassuin käännettynä. Etäisellä, taivaanrannalla näkyvät Walamon saaret kullanhohtavine kirkonkattoineen, ikäänkuin olisivat aivan lähellä. Jo näkyy hetkisen kuluttua toisia saaria ilmassa leijuilemassa. Kuluu kotvan aikaa, ja jo on päällimmäinen saari kääntynyt alassuin. Ja näin muuttuu kangastus aina sen mukaan, miten kevätauringon säteet lankeavat ilman ohuisiin, läpikuultaviin auerkerroksiin.
Lähdemme jonakuna kauniina kesäpäivänä soutelemaan Sortavalan saaristoa. Wenheemme kulkee jyrkkien kallioniemien ohi ja syvyydestä kohoaa korkeita saaria, jotka kuvastavat louhisia kupeitaan kirkkaaseen vedenpintaan. Kansa nimittää noita jyrkkiä vuorenseiniä "riutoiksi." Niiden halkeamat ja koverot ovat mieluisia pesintäsijoja haukoille ja muille petolinnuille.
Sellainen paikka on esim. Haukkariutta Haavuksen saarella, noin 6 kilometriä Sortavalan kaupungista. Se kohoaa rohkeasti merestä, jyrkkänä kuin seinä. Tuntuu niin masentavan jylhältä, kun venheellä soutelee sen alla. Edessä on Laatokan aukea ulappa. Alhaalla kiitää pesästään eksynyt "vaakalintu", huutaen surkeasti vaikeroivalla äänellä. — Kansantaru ei tietysti ole voinut olla hyväkseen käyttämättä näitä mielikuvitukselle niin kiitollisia luonnonaiheita. Sen todistavat nimet sellaiset kuin "Neitsytriutta" y.m.
Tuon tuostakin uurtaa meri mantereeseen tai suurempaan saareen syviä lahtia. Ne ovat toisinaan monen kilometrin pituisia nuo lahdet ja useinkin hyvin kapeita. On sanottu, että niissä on jotain Norjan vuonojen tapaista; tielysti pienoiskoossa. Sellainen on esim. kaunis Kirjavalahti noin 12 kilometriä Sortavalan kaupungista itäänpäin. Korkeana, äkkijyrkkänä kohoaa siinä paikka paikoin ranta; metsähuippuisina reunustavat sitä loitompana yksinäiset, mutta tiheässä vierekkäin seisovat vuorenkartiot.
Näköala noilta vuorilta on hyvin laaja. Siellä täällä kimaltelee pieni lampi ikäänkuin Helmi vehreän ympäristön keskeltä. Kauempana katoaa salo sinisenä, utuisena. Eteläisellä ilmalla aukenee katsojan eteen selvä meren selkä. Sitä reunustavat korkeat saaret kallioriuttoineen; siinä kapeat salmet ja terheniset niemet. Ja rantasaariston takana on aavaa vettä, niin pitkältä kuin silmä kantaa.
Ilmasto Laatokan rantavyöhykkeessä on meri-ilmaston kaltaista. Kesä on siellä myöhäinen, talvi myöhäinen, syksyllä sakeat sumut ja ankarat myrskyt. Myöhään syksyllä, kun säät ylämaassa jo alkavat muuttua talvisiksi, on ilma vielä leutoa rantamailla ja vielä suvisempaa ulkona merellä. Syvät ja laajat ulapat eivät vielä silloin ole ehtineet suuresti jäähtyä. Keskeltä Laatokka hyvin harvoin jäätyy.
Ja yhtä verkkaan se keväällä lämpeneekin. Ulkosaarien rannoilla on pintavesi juhannuksen aikana harvoin 6° C lämpöisempää. Juhannuksen jälkeenkin näkee toisina vuosina sulamattomia lauttoja uiskentelevan Laatokan ulapalla. Kesällä v. 1893 niitä nähtiin heinäkuun alkupäiviin asti mutta edellinen talvi olikin ollut tavattoman ankara ja meri kauttaaltaan jäätynyt.