Toisina vuosina kasvaa jää meren ulapalla sulan reunassa hyvin paksuksi "romppeikoksi." Talviset myrskyt irroittavat jäälauttoja ja ajavat niitä toisiensa päälle. Ne jäätyvät silloin kiinni toisiinsa. Tätä menoa jatkuu jatkumistaan, kunnes tuo paksu jäälautta viimein kadottaa tasapainon ja kääntyy syrjälleen. Se voipi silloin olla 70 jalan vahvuinen. Sellaiset jäämöhkäleet tietysti hyvin verkkaan sulavat.
* * * * *
Meriliike Laatokalla on hyvin vilkas. Suomen puolelta viedään Pietariin ja yleensä Wenäjälle suuret määrät halkoja, pajunkuorta eli "parkkia" ja kalaa. Woita ja lintuja viedään myöskin. Erittäin tärkeitä vientitavaroita ovat vuoriteollisuuden tuotteet. Sortavalan kaupungin tulliluettelojen mukaan nousi viimeksi mainittujen tavarain vienti meritse Pietariin vuosina 1887—1888 seuraaviin määriin:
1887: 1888:
Waskea 83,845 kgr. 83,720 kgr.
Tinaa 5,705 " 15,621 "
Maubersuolaa 22,743 " 38,903 "
Wesilasia — 941 "
Punamultaa 6,800 " 102,830 "
Rautaa 3,750,142 " 6,052,409 "
Feltinaattia ja kvartsia 1,536,000 " 1,008,500 "
Dolomiittia — 340,000 "
Graniittia 1,825,500 " 1,398,700 "
Kovasinkiveä 70,000 kappal —
Tärkeimmät tuontitavarat ovat Wenäjän jauho, suola ja rihkama. Suola kulkee vaan kauttakulku-tavarana Wenäjän läpi. Sitä saadaan tuoda tätä tietä ainoastaan rajoitetussa määrässä. Jauhot tuodaan enimmäkseen Sermaksin satamasta. Jauhoparkat saapuvat sinne Sisä-Wenäjästä jokia ja kanavia myöten. "Jauhotuuleksi" sanookin sortavalalainen kaakkoistuulta, koska sen avulla jauhosaimat pääsevät Sermaksista tulemaan.
Laatokalla käytetyt purjelaivat ovat viime aikoihin asti olleet tuota vanhaa mallia, jonka Pietari suuri toi mukanaan Hollannin laivaveistämöiltä. Ne ovat muodoltaan kuin suuret altaat. Köliä eli talkaa niissä ei ole kuin siksi nimeksi vaan. Näillä laivoilla ei sentähden voi risteillä vastatuulessa. Usein on Laatokan kippari jo aivan lähellä matkansa päämäärää, kun äkkiä nousee vastatuuli, ja hänen täytyy seurata sen mukana kohti kotoisia rantoja. Ja jos oikein kova onni kohtaa, niin saapi hän useampaan kertaan kesässä uudistaa tätä peliä.
Myötätuulessa kulkevat nuo vanhanaikuiset laivat hyvin nopeasti. Kauniita ovat ne myös kaukaa katsellen huippu- ja muine purjeineen. Sellaisen laivan ruumaan mahtuu paljon ("ruusua" = lastia) kuten Laatokan merimiehet sanovat. Suurimmat tämänmalliset laivat omat "hukkari" ja "galjotta"; pienempiä sanotaan "saimoiksi." Kipparit ja merimiehet ovat enimmäkseen salmilaisia, mutta myöskin sortavalalaisia, impilahtelaisia ja jaakkimalaisia. Kipparit ovat koulua käymätöintä väkeä; hoitavat alustaan vaan vanhaan, perittyyn tapaan, tuntematta merenkulun tieteellisiä perusteita.
Wiime vuosikymmenen kuluessa on kuitenkin ruvettu Laatokalla rakentamaan uusimallisia laivoja. Nämä syrjäyttävät verkkaan mutta varmasti tuon vanhan mallin tieltään. Sortavalaan on sitä paitsi äskettäin perustettu merikoulu, jossa Laatokan kipparit ja merimiehet voivat oppia merenkulun alkeita.
Laatokan puoleisessa Karjalassa on ilmansuunnilla omat. Suomen kirjakielestä poikkeavat nimityksensä. Salmissa käytetään seuraavia nimiä:
Länsi Luvveh
Luode Kalttanje
Pohjonen Pohjanje
Koillinen Moallinje
Itä Koillinje
Kaakko Randusuvi
Etelä Suvi (Päivy on murginois.)
Lounas Töinje (Eholoiniekku)