Wiisonsalolla Sortavalan pitäjässä on yksinäisellä paikalla Haukka-Kokon talo. Siellä elätettiin vielä noin kymmenisen vuotta sitten niinikään tarhakäärmeitä. Käärmeet asustivat tuvan laattian alla ja olivat niin kesyjä, että määräaikana luikertelivat esiin ruokaa saamaan. Niitä syötettiin maidolla ja talonmäki oli eläimiin niin tottunut, ett'eivät lapsetkaan niitä pelänneet. — Käärmeiden nähtävästi luultiin tuottavan onnea talolle.
* * * * *
Raja-Karjalassa elää kansan huulilla rikas legendasto, jossa pakanalliset ja kristityt käsitteet kerrassaan ovat toisiinsa sekaantuneet. Esimerkkinä mainittakoon seuraava legenda käärmeen synnystä, jonka eräs vanha ukko Salmin Mantsisinsaarelta muutamia vuosia sitten kertoi.
Kerron sen ukon omilla sanoilla:
Konzu [koska] Spuassu? [Kristus] käveli uapostolain [apostolit] kera mual, sit kui hyö erähäs paikas astutah, ga i nähtäh eräs tshuudo [ihme, kumma] virumas mual, midä hyö ei voija nji mikse arvata. Ga uapostolad i kyzytäh Spuassal: "mibo netshe [tämä] on, ku myö emmo voi nji mikse händy arvata"?
Spuassu sanou heille: "ga se on pirun sylgi."
Ga pyhä Pedri i sanou Spuassal: "midäbö netshe ruadais [tekisi], kui olis netshil [tällä] hengi?"
Spuassu sanou hänel-gä: "Ohou! se luadjis äijän [paljon] pahua, kui olis sil hengi da kui oldas sil pelvassiemenehized [pellavansiemeniset] silmäd."
Pyhä Pedri kui tämän kuuli Spuassah ga i rubei händy kiusuamah: "shto luai netshil pelmassiemenes silmäd da pane hengi."
Ga Spuassu hänen sanua ei nji prostivoinnuh [ei antanut anteeksi hänen sanaansa] i luaddju pelvassiemenes silmäd dai hengen panon sille karun [pirun, pahan] syllel. Ga kui, velli [veli], vai sil puutui hengi da silmäd, ga tuhjoh [pensaaseen] i shavahtih [pujahti].