Ga pyhä Pedri kui nägi sen, ga i kysyv Spuassal: "a midäbö nygöi [nyt] netshe ruadais, ku peäsi liikkumah?"

Spuassu i sanou hänel: "nygöi mäne tuhjon luo da kaiva se palljahil käzil iäreh sie [pois sieltä]."

Pyhä Pedri kui mänöy tuhjoh da rubien kaivamah, ga kädeh i tartuu dai purou käin shavahuttau [puree savahuttaa]. Häi i vongahtah: "a moi moi, ylen kibiesti kätty puri!"

Spuassu i sanou-ga: "a vot siksei käskid sil hengen panna; katsho nygöi i näit, midä se ruadau."

Dai hyö kodvanje [kotvan aikaa] kui ollah, sid ga pyhäl Pedril käin i puhaldi kui parrekse [käden paisutti kuin hirreksi]. Häi rubei jo vongumah da itkemäh dai Spuassal pokoroimah [rukoilemaan]: "shto [että] auta minuu, eiga [muuten] kuolen!"

Spuassu ottau dai puhuu [tekee taikaa, myöskin puhaltaa] hänen kädeh. Ga ku vai puhui, dai puhallus lauseini [ajettuma asettui] dai käzi parani. Sid Spuassu otti da puolendi mavon vihoi [vWähensi käärmeen myrkkyä]. Häi puolendi njiidy ozan amburiehel [ampiaiselle], ozan mehiläzel, ozan tshihil [nokkoselle], dai ozan kärbazel andoi. Dai sid pyhän Pedrin työndi kirikkömäil: "dai kui rahvas kai lähtietäh kirikös eäreh, sid sinä kirikkömäil killju täytty vägie, shtobi jogainavonje kuulis [kirkkomäellä huuda täyttä kurkkua, että jok'ainoa kuulis] ned sanad, mid minä luvin sinun kädeh puhujes, da sano, shto nengonje elävy mual on rodjinuhes [sellainen elävä on maahan syntynyt], katshokkua, kui kedä purron, ga sid nenga pidäy puhuo da nämmä sanad lugie, sid paranou se rishtkanzu [kristitty ihminen], kedä on mado pannuh, eiga se kuolou."

Sen kera pyhä Pedri kui mänöy kirikkömäil, da rahvas jo sie ruvetah lähtemäh iäreh, ga hänen pidäisgi jo ruveta huiguttamah [huutamaan] njiidy sanoi, mid Spuassu käski hänelleh ilmoittua rahvahal. A hänelbo huigei i tulov [häntä hävettää] njiidy ruveta ilmoittamah kaikil. Häi ottau da sil da täl vai tshuhkuan ned sanad korvah. [Hän kuiskuttaa vaan muutamille korvaan.] Katsho sentäh-häi nygöi ei kai nji voija puhuo mavon vihoi. [Sentähdenhän nyt eivät kaikki voi loitsia käärmeen vihoja.] Ze vai se dai tämä voibi puhuo, kui pyhä Pedri ei niidy sanoi sanonnuh kaikil.

Tämän legendan runollisena toisintona mainittakoon seuraava loitsu, jonka luki runolaulaja Waslei Jeskanen Korpiselän kirkonkylästä. Loitsun sain talteen v. 1888.

Käärmeen Pistosamt:

Sylgi Syöjätär merellä.
Laski kublan lainehilla.
Tuota tuuli tuuitteli,
We'en hengi heilutteli
Kolmekymmendä kezeä.
Ajoi aalto kallivolle
Tuon päivy komakse paahto,
Wesi pitkäkse venytti.