Ajosta parannettiin seuraavalla tavalla. Kuumennettiin "ukontaltta" ja painettiin sillä kipeää paikkaa. Tätä tehdessä luettiin seuraava loitsu:
Puuhun pahkat, maahan mahkat,
Wuorehen veriäkämät;
Puun juuret punottamahan,
Lepän juuret leusomahan,
Pajun juuret paisettumahan!
Kivii kivistämähän,
Paasii pakottamahan.
Ei kivet kipuja kestä,
Paaet vaivoja valita;
Kivo keskellä mäkeä,
Loukko keskellä kiveä,
Tuohon tuskat tungetahan,
Sekä pakot paiskatahan.
Olj miulla ennen musta koira,
Rakki rau'an karvallinen,
Joka söi kylän koirat,
Kylän noijat noppajaili.
En puhu omalla suulla,
Puhun suulla puhtahalla,
Herran hengellä hyvälla
Nämä päästöt päästämähän,
Puutunnaiset purkamahan,
Kirolaiset kiehittelemään,
Rikoksista riisumahan.
Palohaavoja parannettiin seuraavalla tavalla. Otettiin "manttia" eli kermaa ja pantiin se "lyytiskälle" [kupin vati eli tassi]. Tassissa oleva kerma kuumennettiin, asettamalla tassia hehkuville hiilille. Vasemman käden nimettömällä sormella maisteli sairas kolme kertaa kermaa ja loitsija luki kolmeen kertaan seuraavan loitsuluvun:
Tiiän mie tulesta synnyn:
Wuoresta vetosen synnyn,
Tulen synnyn taivahista.
Akka vanha, vampullinen,
Koukkuleuka, konstillinen
Istuu kivun kivellä,
Kipuvuoren kukkulalla,
Lukoo tulen vihoja,
Tulen töitä tietelööpi,
Iäinen kattila käessä,
Jäinen kauha kattilassa.
Kuka lie paljon palanna,
Wiskoo vilua vettä;
Kunka lie korpunna kovaksi,
Sitä jäillä jeähyttellöö.
Wetolainen ilman lintu
Lentävi, liputtelevi
Yheksän meren ylitse,
Meren puolen kymmenettä;
Tuopi tuolta voitehia
Kuuen heinän kukkasesta,
Sa'an heinän helpehistä,
Tuorehesta turpehesta
Mehiästä mättähästä.
Loitsiminen ja taikalukujen käyttäminen on vanhoista ajoista niin juurtunut Raja-Karjalan kansaan, että se joskus käsittää kirjallisuutemme taiderunouttakin loitsuna. Sellainen hauska tapaus sattui minulle kerran Suistamolla.
Laulatin erästä sen puolen runolaulajaa, Shemeikan Iivanaa, josta tuonnempana tulen enemmän puhumaan. Iivana luki juuri metsämiehen loitsua. Saapuvilla oli Timo niminen mies Korpiselästä. Timoa nähtävästi alkoi ikävystyttää se seikka, että koko illan niin yksinomaisesti Iivanan kanssa haastelin. Sanoi kesken kaiken, että osaa hänkin karhun loitsun, ja päälle päätteeksi aivan uuden, jota ei tämän puolen miehet tunnekaan. Oli oppinut loitsun Ruokolahdella, ollessaan siellä ilveksen hiihdossa.
Alkaa sitten Timo lukea sitä Ruokolahden loitsua. Hämmästykseni oli suuri, kun huomasin sen melkein sanasta sanaan Suonion "Suksimiesten lauluksi." Kansakoulu-lapsista oli se nähtävästi levinnyt kansaan ja Timo oli vienyt sen mukanaan Korpiselkään.
Jos Krohn vainaja vielä eläisi, niin huvittaisi se häntä arvatenkin suuresti, että hänen runonsa jo kulkevat loitsuina Korpiselässä.
* * * * *
Ei ole monta vuotta kulunut siitä, kuin Sortavalan Rantlahdessa vielä eli vanha runolaulaja Ontrei Wanninen eli Borissa, jolla viimeksi mainitulla nimellä kansa häntä tavallisesti nimitti. Ontrei ukko näkyy nuoruudessaan olleen taitava virsien laulaja, päättäen niistä runoista, joita hän vielä vanhoilla päivillään muisti ja osasi. Ukkoa käytettiin takavuosina ahkerasti Sortavalassa ja ujostelematta hän siellä runojaan lauleli.