Taru ei mainitse, lähtikö Wanninen enää toista kertaa laulurikkaaseen Lappiin. Se vaan tiedetään, että kotoisen pirtin savussa hän kuoli, jättäen tietomahtinsa perintönä lapsilleen. Aina siitä pitäen on Wannisia mainittu mahtavina tietäjinä, taitavina laulajina. Suvun viimeinen tietoniekka ja laulaja oli Ontrei ukko. Pojista on polvi muuttunut. Nuoret sanovat vanhan kansan virsiä "loruloiksi", pitävät niitä joutavina, arvottomina.
Wannis-suku on kreikkalais-katoolinen, niinkuin yleensä kaikki Karjalan runolaulaja-suvut. Ukko Ontrein uskonnolliset käsitteet olivat, kuten arvatakin sopii, hieman sekavat. Wanha ja uusi usko taistelivat hänessä. Melkein puoleksi kerskaamalla puhui hän olleensa kosiomiehenä lähes kahdellesadalle pariskunnalle. Eivät silloin "kateet" pystyneet, kun vaan "Borissa" oli yhtenä nuotehessa. Taskussaan piti hän sellaisilla retkillään "ukontalttoja", jotka varjelivat häntä ja saattoväkeä pahansuopien ihmisten juonista. Mahtavat loitsut vielä senkin lisäksi.
Ja loitsujaan uskoi ukko Ontrei täydellisesti. Kun häntä kerran pyysin "metshimiehen lukkuu" lukemaan, sanoi hän, ei niitä sellaisia osaavansa: ei ollut koskaan pyssyä pidellyt, eikä siis pyssymiehen loitsujakaan tarvinnut.
Hänen isänsä, Boris Wanninen, oli maan kuulu tietäjä. Tästä isästään kertoi Ontrei ukko, että hän osasi "pahaa miestäkin" puhutella. Kun Ontreilta kysyttiin, eikö hän koskaan ole tuollaisiin keinoihin ryhtynyt, sanoi hän niitä luvattomiksi keinoiksi, joista "tuloo riähkä" [tulee synti] ja joihin ei siis kenenkään pitäisi turvautua. Kysyttiin sitten, millä voimalla se Ontrei saapi taikansa aikaan. Siihen vastasi hän juhlallisesti ja runomitalla:
Mie liikun Ukon väellä,
Jumalan väellä,
Wäellä vanhan Wäinämöisen.
Tämän vastauksen kuulin ukon kahdesti antavan tuohon samaan kysymykseen.
Ontrei Mannisen loitsuista mainittakoon tässä "Tulen luku", joka kuuluu seuraavalla tavalla:
Iski tulta ilman Ukko,
Wälähytti Wäinämöinen,
Kolmella kokon sulalla,
Kirjavilla kiärmehillä.
Miss on tuli tuuitettu,
Walkeainen vaivuteltu?
Kätkyessä kultaisessa,
Hihnoissa hopeaisissa,
Alla parren autuahan,
Keskellä Kiesuksen keheä.
Tuo poltti pojalta polvet,
Rikkoi rinnat tyttäriltä;
Läpi maan, läpi Manasen,
Läpi reppänän yheksän.