Kohta lujusien eli kihlajaisten perästä haetaan taloon itkuvirsien taitaja vaimo morsianta "itkettämään."
Morsianta itketetään joka päivä sekä kotona että kylässä. Tätä tehtäissä peittävät itkijävaimo ja morsian kasvonsa huivilla ja huojuvat kaulakkain laattialla. Niissä juhlissa, jotka seuraavat kihlajaisia, itketään monta kaunista itkua. Kun itkeminen tapahtuu kylässä, on sillä sivutarkoituksena avun pyytäminen uuteen kotiin. Köyhemmillä ei tietysti ole varoja pitää itkijäakkaa kotonaan. He koettavat kuitenkin hankkia sellaisen läksiäisiin.
Hääitkut omat erittäin runollisia ja kauniita. Morsian muistelee niissä lapsuutensa kotia, äidin armaan rakkautta. Äiti ottaa syvästi liikutettuna viimeiset jäähyväiset lapseltaan. Edelleen puhutaan niissä morsiamen velvollisuuksista uudessa kodissa.
Hääitku.
Morsian itkee äidille, muistelee hänen hyvyyttään ja rakkauttaan:[1]
Suuret kiitoksuot, maksoazein, maguttelemoa;
Suuret kiitoksuot, keritteäzein, kaikenloaduisilla armozilla.
Passibo, savistoazein, maguttelid savunalazed unuod.[2]
Nainje, kuvoazein, kurjasta kädyzillä kuonnuttelid,
Kandoazein, tjuudittoazein, kädyzillä toisilla katteliid.
Pesetteäzein, suuret kiitoksuot, lavostoazein, kandajazein, sinun
laubenveldazi.
Suuret kiitoksuot, keritteäzein;
Tuhannenkerdazed kiitoksuot, naine tjuudittoazein, kylläzien
unuozien maguttelemoa.
En onnakko liene, elätteäzein, ilmoin elätettyöziih mändyö,
sammunud siemen savunalazien magoaja.[4]
Pideä onnakko kurjazen, ilmoin kuvoamaziih mändyö, enzi
kukkosien laulua kuulla.
Kuin mie voin ruveta, utshiazein, unohtamaah siun hyväziedäs;
En vois elätteäzein siun hyväzissäs elävie erozie pideä.
[1] Tämän itkuvirren on sanellut vaimo Ogafja Leinonen Sortavalan pitäjän Purovaaran kylästä v. 1888.
[2] Äiti nousi varhain aamulla vuoteeltaan ja pani pirtin lämpiämään. Kun tytär heräsi, oli äiti jo toimittanut kaikki aamuaskareet ja savu tuprusi savupirtin katonorsissa.
[3] Kun äiti viimein meni herättämään tytärtä, niin hän ei kuitenkaan raskinnut sitä tehdä: toisella kädellä tosin nostatteli (kuonnutteli) makaajaa, mutta toisella kädellä sovitti peitettä hänen päälleen (katteli).
[4] Ilmoin elätettyzed s.o. sulhaistalon väki.