Metshän ehtoisa emändä,
Metshän kuldainji kuningas,
Tules kullan kuuldavilla,
Hobian-go vaihoksilla,
Jossa kulta kuulottaabi,
Hobiainji paistattaabi,
Minun metshäs tullessani.
Westäs pilkat pitkin puita,
Pitkin puita, pirtin maita,
Lapin laajoja saloja,
Jossa lindu liikkunoobi,
Metshän outo ollenoobi.
Alaoksilla aseta,
Rautaoksilla rakenna,
Jossa nuoli nappajaabi,
Tinapilli tiuasoobi.
Peuran virsi.
[Tämän runon laulaa Jehkin Iivana "virtenä". Loitsuja muuten ei lauleta, vaan niitä "luetaan" eli sanellaan.]
Kesät vuolin keihäsvartta,
Talvet susia suorittelin,
Pesin pienen perttisen-gi,
Pyyhkin pienen laattian-go.
Lähin miehissä metshällä,
Urohissa ulgoteillä
Kahen, kolmen koiran kanssa,
Wiien, kuuen villahännän,
Seitshemän sebelikaglan;
Lykkäim' on lylyn lumella.
Muut-bo hiihtävi higehen,
Itshe hiihän hiljallehen,
Werkkaselleh-bo vierettelen.
Koiran on keränä vierii,
Suksen on matona sujuu.
Mie hiihän mägie möten,
Koira juoksoo korbirannan.
Wain ei metshä miehiih miesty,
Eigä korbi koiriih kostu,
Ylety metshän isandä.
Miestyis metshä-gö miehiheni,
Kostuis korbi koiriheni.
Kuuset kullalla sivallan,
Hongat hobialla voitelen-go.
Lähen hirven hiihäntähe,
Poropedran pollentahe.
Jop' on metshä miehiih miestyi,
Sega korbi koiriih kostui,
Yletyi metshän isändä.
Panen ai'an rautaisen-go,
Rautaisilla aiaksilla,
Teräksillä seibähillä,
Matoloill' on vitshastelen,
Sisiliskoilla sitelen;
Jätän hännät häilymähe,
Piät vankat mabisemahe,
Katehet-bo kaitshemahe.
Ken katehin katshonoobi,
Silmät vertä vuotakohe,
Ken-bä kieroon keksinööbi,
Silmät rasvana ravista,
Kenb' on kumman keksinööbi,
Tyvin kuuset kulkkuhuse,
Latvoin lakkapäät pedäjät.
Wiides Luku.
Kovan Onnen Karjala.
"Se orjana ollut on ounaan herran,
Se vaivaa nähnyt on toisen verran
Kuin Suomi muu, mut murtumaton
Ja hilpeä vielä se on."
Arvi Jännes: Karjala.
Pähkinäsaaren rauha jakaa Karjalan kansan kahtia. Weljessota karjalaisten kesken. Maan hävitys. Stolbovan rauhan jälkeiset ajat. Synkkiä lehtiä Karjalan kansan historiassa. Lahjoitusmaat ruotsinvallan aikana. Arviovero. Kenraalikuvernööri Sperlingin toimet sen poistamiseksi. Lahjoitusmaiden peruuttaminen 1600-luvun lopulla ei tuottanut mitään onnea Karjalan kansalle. Ison vihan jälkeiset ajat. Uusia lahjoitusmaita. Kansan orjuus. Wanhan Suomen yhdistäminen muuhun Suomeen 1811. 1826 vuoden asetus ja sen seuraukset. Karjalan lahjoitusmaiden talonpojat kadottavat perintöoikeuden maihinsa ja muuttuvat lampuodeiksi. Sorron seuraukset. Karjalainen vieraantuu maanviljelyksestä ja kansa alkaa elää satunnaisilla tuloilla. Sen luonne muuttuu epärehelliseksi. Rahti ja muu keinotteleminen Koronkiskurit. "Karvakirjat." Maanviljelyksen huono tila. Pohjalaiset muuttakoot Karjalaan. Pakollinen sotaväen otto. Sielukauppa ja "biegloit."
Karjalaa ja sen kansaa on kiitetty, sitä on moitittu ja kauan unhoitettu.