* * * * *
Puhuessani niistä menoista, joilla karja keväällä lasketaan talvimajoistaan, mainitsin myös "virpavitsoja." Wirpominen tapahtuu palmusunnuntain aamulla seuraavalla tavalla: Otetaan monihaarainen pajun oksa, joka koristetaan erivärisillä vaate- ja paperitilkuilla. Tämä on virpavitsa.
Tällainen vitsa kädessä kuljetaan varhain mainitun pyhäpäivän aamulla naapuritaloissa onnea toivottamassa. Wuoteellaan vielä viruvaa talonväkeä raksutellaan vuoroonsa virpavitsoilla, jolloin virpoja lukee seuraavan runon:
Wirpoi, varpoi
Tuoreeks, terveeks',
Netäliks velkapiäks,
Wuueks vapaaks;
Siulle vitsa,
Miulle kakkara.
"Nedjälin" eli viikon perästä tulevat näet onnentoivottajat
virpomispalkkaansa saamaan. Heitä silloin kestitään piirailla y.m.
Wirpavitsat jätetään taloon, jossa niitä onnentuojina säilytetään.
Löytyy toinenkin virpaluku, näin kuuluma:
Mie en virvo viinan eestä,
Rahan eestä raksuttele,
Ottele oluen eestä;
Riiheltä rikkaaks.
Kujalta kuulusaks.
Hepo oroja tehköön,
Lammas kaksi kantakohon;
Lehmosesta voilusikka,
Kanasta jäitsä [muna].
Jos virpojat myöhästyvät, niin että talonväki heidän tullessaan jo on ennättänyt nousta levolta ja panna pirtin lämpiämään, nostetaan heidät "savuun" s.o. kohotetaan ylös katonrajaan. Tämä tapa on niiltä ajoilta, jolloin savupirtit vielä olivat yleisiä. Wirpominen on monissa paikoin nykyjään muuttunut kerjäämiseksi. Näin on laita esim. Sortavalan kaupungissa. Lähikylien köyhät ja arvottomat lapset käyttävät sitä "puistamisen" keinona. Olkoon se heille mielellään sallittu. Wähissähän ne muuten ovat armottoman lystit.
Wanha Raja-Karjalan asuinrakennuksen muoto, joka vielä on yleinen
Salmin kihlakunnan salokylissä ja Aunuksen puolella, on seuraava.
Asuinrakennus on kaksikerroksinen, veistämättömistä hirsistä tehty, jyrkällä pystykatollä varustettu. Ikkunat ovat tavallisesti toisessa päätypuolessa. Yläkerrassa on "perttji" eli tupa, sen alla alakerrassa "karzin" eli "luandal", joka jotenkin vastaa kellaria. Siinä näet säilytetään perunat, nauriit "voassat" eli kaljat y.m. Talvella käytetään sitä myös maitokamarina. Yhtä nurkkaa karsinassa sanokaan "jauhinkiven tshupuksi"; siinä ovat käsikivet, joilla pienemmät, joka päivä käytettävät jauhovarat jauhetaan.
Asuinrakennuksen keskeytymättömänä jatkona ovat ulkosuojat. Katto niissä tavallisesti ei ole niin jyrkällä harjanteella. Ulkohuoneusto, vaikkapa rakennettukin kiinni asuinrakennukseen, on sitä kuitenkin hieman leveämpi, joten sen kattokin muodostuu loivemmaksi.