"No, ensinnäkin tämä Merivuokko tässä katollani. Hauska toveri, eikö totta. Se on ylimmäinen ystäväni, josta on minulle yhtä paljon apua kuin hänelle minusta."
"Suokaa anteeksi", keskeytti Meriäyriäinen, "minä en oikein huomaa millä tapaa?"
"Kas, minä hankin sille ruokaa ja se taas tavallaan suojelee minua. Te itse esimerkiksi ette voinut heti keksiä minua, eikö totta, ja samaten on kaikkien vihamiesteni laita — tämä ystäväni peittää minut heidän näkösältään, ja siten se helpottaa minulle myöskin saaliini hankkimisen, ymmärrättekös?"
"Ky—kyllä", sopersi Meriäyriäinen, väistyen sukkelaan vähän kauvemmaksi, "käsitän sen täydellisesti."
"Odottakaas, siinä ei vielä ole kaikki. Haluttaako teitä koskettaa tuntosarvellanne vähän tämän ystäväni käsivarsia? Eikö — no, se olikin viisainta. Nähkääs, ystäväni iho on täynnä poltinkarvoja, joiden tunnustaminen kyllä kaduttaa vierasta, joka käy liian nenäkkääksi. Täten me kaiken kaikkiaan olemme toisillemme molemminpuoliseksi avuksi: se kun ei itse pääse kulkemaan, niin minä kuljetan sitä ravinnon luo; se taas kätkee minut ja suojelee minua ylivoimaisilta vihollisiltani. Sen vuoksi kun minä muutan majaa, otan sen kauniisti saksillani irti ja istutan uuden tupani katolle."
"Mainiota!" huudahti Meriäyriäinen, kirjoittaen vireästi muistikirjaansa. "Entä pitävätkö kaikki heimolaisenne täten Merivuokkoja vuokralaisinaan?"
"Oh ei", vastasi Erakkorapu; "maku meillä on erilainen. Jotkut meistä vetäytyvät aivan paljaina ja turvattomina merilevämetsään, ja niiden loppu on tavallisesti huono. Tuolla taas muuan veitikka elää ystävänä Putkimatojen parissa. Perin kehno ja alhainen maku, sen minä sanon!"
"Oh hoh, vai sen te sanotte!" kuului jyreä ääni Putkimatojen seasta. "Kukapa välittää rahtuakaan siitä, mitä teidänlaisenne henkilö sanoo, sen haluaisin tietää. Käykääs tänne, junkkari, niin siistin vähän saksianne."
Ensimmäinen Erakkorapu ei näyttänyt haluttomalta noudattamaan kutsua, ja pian olivat molemmat tuimassa käsirysyssä keskenään. Nähtyään ettei haastattelua enää käynyt jatkaminen ja että hänen itsensä oli turvallisempi poistua, lähti Meriäyriäinen kiireesti toimistoon kirjoittamaan saamiaan uutisia lehteen.
15. Kaunis lintu.