Paljon kiviaseita ja niiden kappaleita on löydetty, jotka ovat peräisin tältä ajalta. Vanhemmat niistä ovat paljon kömpelötekoisempia kuin myöhemmät, joten valmistustaidossa ja kätevyydessä voi huomata asteettaista kehittymistä; vanhemmat sen lisäksi ovat yksinomaan piikivestä, kun nuoremmat sitävastoin ovat tehdyt monista muistakin kivilajeista.
Kun piikivimöhkälettä isketään määrätyllä tavalla, niin lohkeaa se kappaleiksi, jotka jo sellaisinaan tahi hyvin vähällä hiomisella kelpaavat veitsiksi, raastimiksi j.n.e. Tällaisia olivatkin kiviaseet vanhimmassa muodossaan; joissakin tapauksissa ne ovat muovaillut kielen tai mantelin muotoon; onpa niille toisinaan annettu soikiomainen veitsen muoto, jonka syrjät on erittäin huolellisesti hiottu teräviksi.
Myöhemmin kuitenkin kiviaseiden laatu parani; ihmisten kekseliäisyys ilmeisesti yhä lisäytyi. Kirveitä, tapparoita, sahoja, talttoja ja peitsiä näiltä ajoilta on löydetty. Muitakin kiviaineita kuin piitä on niihin käytetty, ja kiviterä tuli yhä huolellisemmin hiotuksi ja kiinnitetyksi puuvarteen.
Sen ajan ihmiset asuivat kuten silloiset petoeläimetkin luolissa, ja näistä luolista ovat useimmat kivikauden muinaisjäännökset löydetyt. Eräässä ranskalaisessa luolassa löydettiin harvinaisen suuri kokoeima luita, joiden joukossa oli maapallon tiettävästi vanhin kuvapiirros. Tuntuu tosin omituiselta puhua kuvasta luulöydön yhteydessä, mutta tämä kuva on tosiaankin luuhun veistetty.
Tämän ikivanhan aikakauden taiteilijalla ei ollut käytettävänään sivellintä eikä kynää, ei paperia eikä liinakangasta; hän sai tulla toimeen sillä ainesvarastolla mikä hänellä oli, kaivertaessaan luuhun mammutin tahi alkuhevosen kuvan. Yllä olevassa kuvassa nähdään silloisen poroeläimen piirteet.
Kivikauden jätteitä on löydetty muualtakin kuin luolista; parhaita löytöpaikkoja ovat olleet ruokailupaikkain jätteet Ruotsin ja varsinkin Tanskan rannikoilla, n.s. "kjökken-möddingit". Nämä ovat suunnattoman laajoja raakku- y.m. hylkytunkioita. Senaikaisilla ihmisillä ei ollut samoja siisteyden-käsityksiä kuin nykypäiväin eläjillä, he viskasivat tyhjentämäinsä simpukkain ja muiden merieläinten kuoret syrjään, missä näistä karttui vähitellen aikojen kuluessa korkeita kasoja, joita penkoen meidän aikamme tutkijat voivat tehdä päättelyjään kivikauden ihmisten elintavoista. Samallaista siivotonta syöntitapaa on huomattu monilla nykyajankin villeillä kansoilla.
Omituista on ajatella, että nuo muinaisten aikojen ihmiset ovat kadonneet jäljettömiin, jättämättä muita näkyviä muistoja itsestään kuin suuria tunkioita ateriainsa jäännöksistä.
19. Kameleontti.
"Se pitää aina päänsä pystyssä ja suunsa ammollaan, ja se on ainoa eläin, joka saa ravintonsa, ei ruuasta eikä juomasta, vaan ilmasta yksinomaan."
Tällainen oli vanhain kirjailijain mielipide kameleontista; mutta tarpeetonta lienee sanoa, että he erehtyivät tämän eläimen ravinnon suhteen, sillä pelkästä ilmasta se ei sentään elä.