Kameleontti on kuitenkin siksi omituinen eläin, että helposti voi käsittää vanhain kirjailijain erehdyksen; sitä tarkastellessa on kyllä taipuvainen asettamaan sen eri osastoon matelijain luokassa. Se on hyvin hidas liikkeissään; ja aluksi tuntuu vaikealta uskoa että sen ravintona ovat hyönteiset, sillä miten voi tämä kuhnija oikeastaan pyydystää sukkelia ja siivillä varustettuja hyönteisiä?
Mutta vaikka tämä ystävämme itse onkin hidasliikkeinen, on sillä sukkela apukeino kielessään. Se on vallan eriskummallinen kieli — eläin voi sitä venyttää omaa kokoaan pitemmäksi, ja se on ontto ja päässään varustettu imuelimellä. Kameleontin silmätkin ovat ainokaiset laatuaan, sillä ne voivat liikkua aivan toisistaan riippumatta; milloin oikea silmä tähystää sinitaivasta, tuijottaa toinen jäykästi maahan.
Kameleontin merkillisin ominaisuus on kuitenkin sen värivaihtelu. Sen istuessa varjoisessa kohdassa on sitä vaikea erottaa, sillä se on yhtä harmaa ja väritön kuin sitä ympäröivä varjo; mutta annappa auringon paistaa sen päälle, niin välkkyy se sinervänviheriäisenä ja on sillä ruumiissaan ruskeita tai punaisia pilkkuja. Silloin se näyttää aivan samallaiselta kuin oksa jolla se istuu.
Kameleontin veri ei ole punaista vaan melkein sinistä, ja sen ihossa on kaksi värikerrosta, heleänkeltainen ja tumman-ruskea, joiden kohoamisesta pinnalle ja sekoittumisesta toisiinsa tuo merkillinen värivaihtelu riippuu. Eräs tämän eläimen luonnetta ja elintapoja tarkastellut henkilö kertoo niistä seuraavasti:
"Kun suuri algerialainen kameleonttini huomaa lähistössään käärmeen, pullistaa se äkkiä ruumiinsa, heiluttelee itseään edestakaisin tahi käy nopeasti käärmettä kohti, avaten samalla ison suunsa selko selälleen ja päästäen viheltävän äänen. Yhtä haavaa näiden liikkeiden kanssa sen ruumis vähitellen vaihtaa väriään ja peittyy pienillä tummanruskeilla pilkuilla. Omituista on nähdä, että samallaiset pelon oireet näkyvät sisiliskon tahi puusammakon ilmautuessa. Hullunkurisinta kuitenkin oli huomata samaa hermostumista eläimen nähdessä lapseni nuken; arvatenkin tämän kiiltävät silmät herättivät kameleontissa kauhua, se kun luuli nukkea eläväksi olennoksi."
Monellaisia hauskoja kokeita on tehty kameleontin värivaihdoksen suhteen; se pantiin esim. värilliseen päivänvaloon, niin että punaista valoa lankesi sen eturuumiille ja sinistä takaruumiille. Silloin näytti sen ruumis jakautuneen kahteen eriväriseen puoliskoon: etuosa hohti vaalean-viheriänä ja punaisilla pilkuilla, mutta takapuoli tumman-viheriänä.
Jos kameleontti kävelee pitkin tiiliaitaa, jonka tiilet ovat eriväriset, niin muuttaa se väriään tiilien mukaan.
Kameleontin toinen puoli on aina erilainen kuin sen toinen puoli. Sen vuoksi me nimitämmekin kameleontiksi ihmistä, joka tavantakaa vaihtaa luonnettaan.
20. Kaloja, jotka rakentavat pesiä.
Rautakala-pariskunta oli kovassa puuhassa. Isä Rautakala hankki kokoon ruovonpalasia ja pieniä mutamöykkyjä, ja valittuaan sopivan paikan pienessä pohjakolossa hän rupesi perustamaan pesää.