Uutinen tästä löydöstä levisi tietysti pian laajalle, ja muitakin samanlaisia metsikköjä löydettiin. Ne ovat tunnetut nimellä "Kalifornian jättiläispuumetsiköt". Kasvientutkijat ovat puulle antaneet nimen Sequoia. Suurin puu Calaverasin metsikössä (juuri tuo ensin löydetty) on yli 100 metriä korkea ja 2 metrin korkeudella 15 metriä ympärimitaten. Muuan toinen, valitettavasti jo kuollut puu, joka on saanut lempinimen "metsän äiti", on samoin yli 100 metriä korkea ja yli 20 metriä ympärimitaten.
Eräässä toisessa, Mariposan metsikössä on kokonaista 125 puuta, jotka kaikki ovat yli 13 metriä ympärimitaten. Ne eivät ole niin pitkät kuin Calaverasissa tavatut, mutta suhteellisesti paljon paksummat. Suurin puu on yli 90 metriä korkea; mutta siellä on kaksi puuta, joiden ympärysmitta juuresta on yli 30 metriä ja 30 metrin korkeudella 2 ½ metriä. Toisen rungon läpi on hakattu tunneli, jonka kautta voi hyvin ajaa vaunuilla ja kaksivaljakolla; ja toisen ympäriltä otetulla kaarnarenkaalla on katettu tavallisen kokoinen metsätalo.
Näiden kolmen puun arvellaan olevan yli 1,000 vuotta vanhoja; erään kaadetun puun vuosirenkaista voi laskea sen olleen kokonaista 2,000 vuoden ikäinen.
Kalifornia ei kuitenkaan ole ainoa seutu maailmassa, joka voi ylpeillä niin isoista puista. Myöskin Australiassa on moniaita kauniita puita, vaikka ne ovatkin toisia lajeja kuin edelliset. Jättiläisviikunapuu huomattiin mitattaessa olevan lähes 50 metriä ympärimitaten.
Victoria-valtion mahtavat Eucalyptus- eli kumipuut kasvavat 80-100 metriä korkeiksi; ja eräs pilviä pitelevä puu tätä lajia laskettiin sen kaadettua 145 metriä pitkäksi juuresta siihen kohtaan, josta se kaadettaessa oli mennyt poikki; ja kun puu tällä kohden oli vielä metrin paksuinen läpimitaten, niin täytyy sen koko pituus otaksua n. 170 metriksi. Niin korkeita eivät ole maailman korkeimmatkaan rakennukset (Eiffel-tornia lukuunottamatta), Egyptin pyramiidit ja Kölnin tuomiokirkko. Nämä suunnattomat puut eivät kasva ryhmissä kuten Kalifornian jättiläispetäjät; mutta niillä alueilla, missä niitä kasvaa pitkän matkan päässä toisistaan, on miltei jokainen puu tätä kokoa.
5. Ampujakala.
Kärpänen istahti hetkiseksi virran yli nuokkuvalle lehdelle. "Tässä olen varmasti turvassa", se arveli itsekseen, "sillä tuskinpa mikään hirveä kala jaksaa hypähtää näin korkealle, ja sitäpaitsi suojelee minua tämä lehti jolla istun".
Se rupesi siistimään siipiään hyvin huolellisesti, kiinnittämättä ollenkaan huomiota siihen mitä alhaalla vedessä tapahtui.
Yhtäkkiä pirahti vesipisara lehdelle lähellä kärpästä. Tämä katsahti ylös taivaalle. "Mitäs tämä on?" se ihmettelemään, "eihän se näytä sadepisaralta. Enkä minä näe pilvenhivenettäkään taivaalla."
Räiskis! Vesi kasteli seuraavassa tuokiossa kärpäsen läpimäräksi ja pudotti sen alas lehdeltä, ja ennenkun se typerryksissään tiesi mistään, purjehti se jo selällään vedenpinnalla. Vieressä kuului loisketta kalanevistä — ja nyt oli kärpäsen elämäntarina päättynyt.