Tällöinpä näki Englanti melkein koko Europan mannermaan nousevan Espanjan johdolla kostamaan sen "uskonluopiolle" kuningattarelle Maria Stuartin kuolemaa. Filip, jolla oli tyhjentymättömät varat ja voimat käytettävinään, ryhtyi heti nopeihin varustuksiin. Kaikkialla Espanjan, Portugalin ja Italian satamissa asetettiin kuntoon ennenkuulumatonta laivastoa, ja maajoukkoja koottiin Kanaalin vastakkaiselle rannalle vietäviksi salmen yli Englantiin. Tarkotuksena oli musertaa Englanti tykkänään ja muuttaa se ikipäiviksi Espanjan maakunnaksi kuten Alankomaat olivat. Sitäpaitsi otettiin lukuisesti mukaan katolisia pappeja ja munkkeja, jotka mestauskirveiden ja polttorovioiden pelotuksella tyyten juurittaisivat protestanttisen harhauskon sen mahtavimmasta tyyssijasta.
"Voittamattoman Armadan" kokoonpano ja lähtö.
Todella hirvittävä ja merien historiassa ennen näkemätön oli se laivasto, joka toukok. 23 p. 1588 purjehti ulos Lissabonin satamasta. Siihen kuului 150 sotalaivaa, jotka olivat kaikki niin isoja, että kukin kykeni itse kuljettamaan matkalla tarvittavat ruoka- ja ampumatarvevarastot. Ne olivat rakennetut hyvin korkeakylkisiksi ja melkein tasapohjaisiksi, jotta säilyttäisivät vakavuutensa kovassakin merenkäynnissä; ja korkeine keula- ja peräkastelleineen sekä jylhine mastoineen ja hulmuaville purjejoukkoineen ne todella näyttivät vedessä uivilta linnoituksilta. Erityistä huolta oli pantu niiden puolustuskykyisyyteen. Ylempänä olivat kyljet niin paksut, etteivät musketinluodit niitä läpäisseet, ja alempana olivat sekä kyljet että kaaret kokoonpannut päällekkäin yhteen saumatuista palkeista ja hirsistä aina 4-5 jalan vahvuisiksi, niin etteivät edes tykinluoditkaan jaksaneet lävistää niitä muuten kuin aivan läheltä ammuttaessa. Niinpä löydettiinkin perästäpäin haaksirikkoutuneiden alusten kyljistä joukottani keskitiehen pysähtyneitä tykinluoteja. Mastojen tukevuutta ja varmuutta ammuksilta oli vahvistettu kiertämällä niiden ympäri vartavasten punottua sitkeää köyttä moniksi kerroksiksi. Mutta laivojen puolustuskyky oli saavutettu purjehduskyvyn kustannuksella, sillä taistelussa ne olivat paljon kömpelömmät liikutella ja käännellä kuin pienemmät englantilaiset ja hollantilaiset laivat. Laivaston yhteen laskettu kantavuus nousi 60,000 tonniin.
Tuollainen veden päällä liikkuva kaupunki sisälsi vastaavan määrän asukkaitakin ja näiden vaatimia varoja. Merimiehiä oli laivoissa yhteensä 8,000, orjia (kaleerien soutajina) 2,000 ja sotamiehiä kokonaista 20,000, kaikki vanhaa valittua väkeä, — lukuunottamatta suurta joukkoa ylhäisaatelisia ja muita vapaaehtoisia herrasseikkailijoita, jotka lähtivät mukaan rikastuakseen ryöstösaaliista. Hengellisistä miehistä, joiden piti maallisin asein puhdistaa saarimaa harhaoppisuudesta, on jo edellä mainittu. Isoja tykkejä oli laivoissa yhteensä 2,600, kaikki paljon isommat kuin Englannin laivoissa löytyvät; mutta vastaisessa ottelussa niiden hoitajat käyttelivät niitä paljon kehnommin kuin englantilaiset tykkimiehet. Joka lajia tarviskalua oli varattu mukaan runsaassa määrässä: vaunuja, rattaita, irtopyöriä ja paareja tavarain siirtoa varten maalla, samoin niitä kuljettamaan tuhansittain muuleja ja hevosia; valmiita risukimppuja, koreja ja lapioita piiritystä varten; vara-aseita, vaatteita y.m. Tykinluoteja oli 120,000 ammusta varten, ruutia 5,600 sentneriä, sytyttimiä 1,200 sentneriä. Ruokavaroja oli koottu rannalle laivoihin lastattavaksi kokonaisia vuoria. Laivakorppuja otettiin mukaan sellainen määrä, että niitä riitti joka miestä kohden puoli sentneriä kuussa puolen vuoden aikana, siis n. 100,000 sentneriä. Viiniä samoin puolen vuoden tarve, 147,000 aarnia eli 7 milj. litraa, sianlihaa 6,500 sentneriä, juustoa 3,000 sentneriä j.n.e. Kaiken kaikkiaan varattiin matkaan ruoka-, tarve- ja ampumavaroja 32,000 hengelle puolen vuoden ajaksi ja maksoivat ne kuninkaalle hänen oman lausuntonsa mukaan 30,000 dukaattia päivässä.
Moista peljättävää laivastoa ei ollut vielä koskaan ennen historian ajalla liikkunut vesillä, ja mielet korskeudesta paisuen nimittivät muutenkin ylpeäluontoiset espanjalaiset sitä "voittamattomaksi armadaksi" (armada merkitsee sotalaivastoa). Sitä oli määrätty komentamaan etevä ja kokenut merisankari, amiraali Santa Cruz, mutta liiaksi hätäilevän kuninkaan loukkaava käytös ynnä sairaus masensivat vanhan amiraalin voimat, ja hän kuoli matkalle lähdettäessä. Hänen sijaansa nimitettiin Espanjan loistavin ylimys, kuuluisan Alban sukulainen, Medina Sidonian herttua, joka kumminkin oli toimeen aivan kykenemätön. Hänelle antoivat sekä paavi että "kaikkein katolisin kuningas" etukäteen apostolisen siunauksensa. Samoihin aikoihin kokoutui Flanderin rannikoille aikakauden kuuluisimman sotapäällikön, Parman herttuan Aleksanterin johdolla 30,000 jalka- ja 4,000 ratsumiestä, kaikki Europan kykenevimpiä veteraaneja; jotapaitsi siellä tulisella kiireellä rakennettiin ja koottiin 300 laivaa viemään näitä joukkoja Kanaalin yli Englantiin, ja 20,000 tyhjästä tynnyristä tehtiin ponttoonialuksia kuormaston kuljettamista varten.
Englannin varustelut. Mitä oli Englannilla asetettavana moista peljättävää voimaa vastaan? Sillä oli puolellaan ainakin suurempi siveellinen mahti — uhatun uskon, isänmaan, vapauden ja itsenäisyyden rakkaus. Englannissa oli vielä paljon katolilaisia, varsinkin aatelin keskuudessa; mutta yhteisen turman uhatessa riensivät kaikki kuningattarensa ympärille tukemaan hänen puolustustoimiaan rahoin ja miehin. Merikaupungit varustivat jokaisen kauppahaahtensa sota-aluksiksi; meriä kiertävät kaapparikapteenit kiiruhtivat hätäsanoman saatuaan kotiin koeteltuine miehistöineen. Syystä ehkä moitittiin kuningatarta, että hän tahtoi säästää laivastoaan ja antoi liian myöhään käskyn sen sotakannalle asettamisesta. Mutta kun hän sen vihdoin teki — aatelismiehet olivat sillä välin omalla kustannuksellaan vuokranneet ja varustaneet aluksia vihollista vastaan — oli hänellä mainioita merisankareja sitä johtamassa. Ylipäällikkönä oli vanha kokenut lordi Howard ja hänellä ala-amiraaleina kuuluisat meriurhot Francis Drake, Raleigh, Seymour y.m. Mutta näiden käytettävänä oli ainoastaan 40 sotalaivaa sekä lisäksi kirjava apulaivasto kaikenlaisia pienempiä aluksia, jotka ainakin voivat häiritä ja väsyttää vihollista, vaikkeivät paljon auttaa sen hävittämisessä.
Vähäväkisyytensä tuntien oli lordi Howard valinnut sen järkevän taistelusuunnitelman, että tyytyi odottamaan vihollista ja sitten ryhtymään vain puolustustaisteluun. Espanjalaisilla oli isommat ja korkeammat laivat kuin hänellä, joten hän ei voinut käydä käsirysyyn niiden kanssa; niillä oli sitäpaitsi laivoissaan sotaväkeä, jota hänellä ei ollut. Kaksikymmentä miestä voi kyllä puolustaa laivaa sataa hyökkäävää vihollista vastaan; mutta kaksikymmentä ei voi hyökätä sadan miehen puolustaman vihollislaivan kimppuun.
Espanjalainen amiraali oli saanut kuninkaaltaan käskyn purjehtia Kanaaliin ja pysytellä Ranskan rannikolla, välttäen ryhtymästä taisteluun englantilaisten laivojen kanssa, vaikka nämä kävisivät hänen kimppuunsakin, kunnes hän Calais’n kohdalla yhtyisi siellä odottelevaan Parman herttuan osastoon. Vasta heinäk. 19 p. suuri armada saapui Kanaaliin; ja toivoen voivansa äkkiarvaamatta yllättää ja hävittää Englannin laivaston Plymouthin selällä käännätti herttua Medina Sidonia laivainsa keulat — vastoin kuninkaansa ohjetta — Englannin rannikolle päin. Mutta saadessaan kuulla amiraali Howardin tulevan kohtaamaan häntä päätti hän seurata alkuperäistä suunnitelmaa, pyrkiä Calais’ta ja Dunkirkia kohti ja ruveta ainoastaan puolustustaisteluun.
Meritaistelu Kanaalissa.
Seuraavana päivänä, heinäk. 20:ntena, sai englantilainen amiraali vihollislaivaston näkyviinsä. Armada kulki puolikuun muotoisessa kaaressa, jonka yhdestä sarvesta toiseen oli enemmän kuin nyk. penikulman välimatka. Lounaistuulessa isot laivat liikkuivat hitaasti eteenpäin. Englantilaiset antoivat vihollisen kulkea ohi, mutta seuraten perässä alkoivat (nekin vastoin amiraalin alkuperäistä suunnitelmaa) ahdistella sitä. Jyrisevä taistelu alkoi, jossa monet espanjalaisten parhaista laivoista joutuivat hyökkääjän saaliiksi ja vielä useammat saivat pahoja vaurioita; sen sijaan englantilaiset, välttäen käymästä liian lähelle jättimäisiä vastustajiaan ja käyttäen hyväkseen paljon parempaa nopeuttaan ja liikkumiskykyään, kärsivät tuntuvasti vähemmän. Taistelua kesti tällä erää miltei herkeämättä viikon päivät, joll’aikaa englantilaiset saivat lisävoimia ja voittojensa mukana yhä kasvavaa rohkeutta. 27 p. sai espanjalainen amiraali vihdoin pahoin ruhjoutuneen, mutta edelleen taistelukuntoisen laivastonsa suojaan Calais’n satamaan.