"Eipä ole oikein omiksi tarpeiksikaan; mutta jos kapteeni Wessel nousee laivalleni, niin on kaikki muu hänen vapaasti käytettävissään."
"Olkaa hyvä ja tervehtikää kelpo ystäviäni Göteporissa!" huusi Wessel.
"Se käy päinsä; ja minä pyydän teidän viemään terveiseni köpenhaminalaisille tutuilleni", vastasi englantilainen, kohottaen samalla viinilasia ja lisäten: "Minä juon kapteeni Wesselin maljan! Hurraa pojat!" — johon miehistö yhtyi seitsemällä hurraa-huudolla.
"Ja minä juon kapteeni Bactmanin maljan! Hurraa pojat!" — ja kaleijan väki vastasi kolmesti hurraten.
Molemmat päälliköt viskasivat lasit päänsä yli mereen ja erosivat ajan muodin vaatimin kohteliaisuuksin toisistaan.
Tätä huimaa seikkailua, Jossa sekä kaleija että sen miehistö olivat pahoin kärsineet, käyttivät Wesselin kadehtijat hyväkseen ja saivat aikaan, että hänen täytyi saapua Kööpenhaminaan vastaamaan sotaoikeuden edessä kevytmielisestä menettelystään. Kannekirja loppui vaatimukseen, että "kapteeniluutnantti Wessel tuomittaisiin maksamaan sakkoa, korvaamaan korkean kruunun kärsimät vahingot ja alennettaisiin arvossa; varsinkin koska hän kevytmielisyydessään oli laskenut laivansa vihollisen kupeelle, solminut miltei rauhan ja vaihtanut maljoja tämän kanssa" j.n.e. Mutta vanhastaan tiedämme, että Wesselillä kieli ja kynä olivat yhtä kerkeät kuin hänen miekkansakin. Hän puolustautui hänen päällikkökuntoaan alentavia syytöksiä vastaan, myöntäen kyllä kärsineensä vahinkoa; mutta "tykkihän on, kuten tiedetään, sellainen kapine, joka osuessaan piirtää aina jälkensä, ja mahdotonta oli minun kieltää vihollista vahingoittamasta laivaani ja sen miehistöä, paitsi jollen olisi pelkurina soturina antautunut kohta ensi laukauksella, ja silloin ei hänen maj:ttinsa olisi saanut takaisin lastuakaan frekatistaan, ja minä olisin perinyt ainiaaksi pelkurin maineen".
Tämä uljas puolustuspuhe ja Wesselin ystävät vaikuttivat kuninkaaseen niin, että hän kutsui sankarin hoviin, kuunteli hymyillen syytetyn puolusteluja, valitti hänen vastoinkäymistään, ylisti hänen intoaan ja uljuuttaan sekä nimitti hänet laivaston kapteeniksi. Se tapahtui jouluk. 28 p. 1714 ja oli kunniakas joululahja 24-vuotiaalle urholle.
Tordenskjold.
Tästä armollisesta kohtelusta Wesselin ennestäänkin mahtava itsetietoisuus ja hillitön uljuus tietysti yhä vain kasvoivat. Hän kiiruhti lähettämään kuninkaalle anomuskirjelmän, jossa pyysi kokonaista kuusi frekattia komennettavakseen, pitääkseen niillä Pohjanmeren puhtaana vihollisen laivoista. Se oli liikaa amiraalineuvoston vanhoille viisaille päille. He vastasivat esityksessään:
"Ihmetyksellä on luettu kapteeni Wesselin kirjelmä; hänen asiansa ei ole ehdottaa, kuinka Pohjanmeri on pidettävä puhtaana, se asia käy yli hänen ymmärryksensä. Kapteeni Wessel on sitäpaitsi vallan liian nuori niin korkeaan päällikkyyteen ja saa muutenkin olla iloinen hyvästä onnestaan, kun hän kapteeniluutnantiksi nimitettynä on sivuuttanut 27 yli- ja 24 aliluutnanttia ja kapteeniksi kohotessaan hypännyt 9 häntä vanhemman kapteeniluutnantin ohi. Sen suurempaa onnea hänen ei käy toivominenkaan."