"Ei — kaukana siitä, teidän maj:ttinne!" vastasi Tordenskjold;
"päinvastoin olen iloinen voidessani onnitella teidän maj:ttianne.
Kuningas Kaarle on kuollut, eikä ainuttakaan ruotsalaista ole enää
Norjassa."
Kuningas kääntyi poispäin ja oli pitkän aikaa ääneti; sitten hän kysyi:
"Onko tämä tieto täysin luotettava?"
"Suokoon Jumala, että minun nimitykseni schoutbynachtiksi olisi yhtä varma kuin tietoni", vastasi Tordenskjold tavallisella suorasukaisuudellaan ja pitäen tällöinkin omaa etuaan silmällä. Sitten kertoi hän lähemmin Ruotsin sankarikuninkaan kuolemasta ja sen sotajoukon hätäisestä paluusta.
"Jos tämä kaikki on totta", lausui kuningas sydän keventyneenä, "niin olen täten nimittänyt sinut schoutbynachtiksi; mutta ensin tahdon kumminkin saada lähemmän vahvistuksen puheellesi."
Tordenskjold kiitti kaikkein alaisimmasti ja veti esiin hankkimansa virallisen vahvistuksen sanomalleen. Tämä sattui jouluk. 28 päivän illalla 1718, ja 30 p. sai Tordenskjold uudenvuodenlahjaksi vastaanottaa nimityksensä schoutbynachtiksi, jota vanhaa hollantilaista nimitystä silloin käytettiin kontreamiraalin arvosta.
Viimeinen uroteko ja kuolema.
Pitkältä ei Tordenskjoldille ollut enää suotu elinaikaa; mutta uuden amiraalinarvon saivat ruotsalaiset kalliisti maksaa. Hänen viimeinen urhotekonsa kuulostaa miltei tarumaiselta.
Kun Ruotsin hallitus Kaarlo XII:n kuoltua ei näyttänyt olevan kyllin halukas rauhantekoon, päätti Fredrik kuningas vuorostaan käydä hyökkäyssotaan sitä vastaan. Mutta maa-armeija, jonka mukana kuningas itse seurasi, ei ollut vielä ennättänyt tehdä ainuttakaan liikettä, kun sen päämajaan saapui tieto, että Marstrandin kaupunki ynnä sen vieressä oleva Karlstenin linnoitus oli pari päivää aikaisemmin antautunut. Kenelle sitten — maa-armeijahan oli vielä asemillaan? Kenellekäs muulle kuin Tordenskjoldille!
Hän oli näet saanut kuulla, että Karlstenissa oli varusväkenä vain 300 miestä ja että Marstrandin satamassa majailevissa ruotsalaisissa sotalaivoissa samoin oli heikko vartiosto. Hän päätti ominpäin käydä tuon linnoitetun kaupungin kimppuun — "entrata" sen, niinkuin merellä oli tottunut tekemään vihollisen sotalaivoille. Laivastollaan hän purjehti sataman suulle, teetti joutuisasti pattereita sitä suojaavalle pienelle luodolle ja pakotti niiden ja laivojensa tulella kaupungin itsensä ja satamassa olevat sotalaivat antautumaan. Se oli loistava voitto, sillä paitsi kaupunkia ja sen runsaita varastoja lankesi hänen käsiinsä yhtä suuri sotalaivasto kuin hänellä itsellään oli käytettävänä — 15 alusta — ja noin 500 tykkiä. Voiton helppous johtui siitä, että Tordenskjold itse oli kalastajaksi pukeutuneena käynyt kaupungissa ja laivoilla ottamassa selvää varustuksista ja niiden heikoista puolista; hän oli kaupitellut kaloja vaatien niistä niin järjetöntä hintaa, ettei tavarasta kukaan huolinut. Sitä suuremman hinnan saivat sitten ruotsalaiset maksaa, kun Tordenskjold vei heiltä koko kaupungin ja laivat.