Valtameren uudet isännät.
Espanjan merivallalle oli Suuren armadan surkea loppu todellisuudessa kuolettava isku, jolla oli sangen laajakantoiset seuraukset. Siihen asti olivat Espanja ja Portugali hallinneet itsevaltiaina isäntinä siirtomaitaan uudessa ja vanhassa maailmassa, kiristäneet niistä rautakourin äärettömiä rikkauksia ja kateellisesti estäneet toisia maita käymästä niissä kauppaa — olihan paavi bullallaan jakanut kaikki "uudet maat" näiden kahden valtakunnan kesken. Täten saaduilla rikkauksilla ne olivat luoneet siirtomaa- ja merivaltansa tueksi vahvat ja tottuneiden merenkulkijain miehittämät laivastot, jotka kerkeästi pitivät kurissa saaliinjaolle himoitsevien naapurikansani aluksia.
Mutta nytpä nuo molemmat peljätyt merten valtiaat, toistensa liittolaiset Kanaalin meritaistelussa, tulivat surkeasti lyödyiksi. Sen sijaan alkoi voittajille, Englannille ja Alankomaille — nekin liittolaiset samassa taistelussa — nopeasti kukoistuksen aika. Näiden protestanttisten valtojen rinnalle astui kohta myöskin kolmas, katolinen Ranska. Tälle maalle olivat omat edut tähdellisemmät kuin uskonnolliset näkökohdat; siksipä se samoihin aikoihin myöskin asettui 30-vuotisessa sodassa pontevasti auttamaan protestanttista maailmaa vanhaa kilpailijaansa Itävalta-Espanjaa vastaan. Suoranaisena seurauksena armadan häviöstä ja Espanjan samanaikaisista vastoinkäymisistä mantereellakin oli, että nämä vallat sieppasivat vaipuvan merivaltikan sen entisten kantajain käsistä. Bukanieri- ja sissitoimi (ks. XVI luku), joka oli jo aikaisemminkin pahasti häirinnyt Espanjan kauppaa Länsi-Intian vesillä, tuli nyt tavallaan laillistetuksi ammatiksi. Reippaat uskalikot, maineensa menettäneet kauppalaivurit, aatelissukujen perinnöstä osattomaksi jääneet nuoremmat pojat ynnä muut tyhjätaskut liittyivät yhteen, saivat odotetun saaliin perusteella laivoja käytettäväkseen ja varoja niiden varustamiseksi ja lähtivät, Draken sanoja käyttääksemme, entistä kuumemmin "korventamaan Espanjan kuninkaan partaa".
Suuret kauppakomppaniat.
Toisellakin tavalla ja paljon luvallisemmassa muodossa käyttivät edellämainitut maat hyväkseen Pyreneain valtain merellisen mahdin vaipumista. Ne näet kiiruhtivat julistamaan maailmankaupan vapaaksi kaikilla merillä ja mantereilla ja avaamaan Espanjan ja Portugalin siihen asti visusti sulkemat kauppatiet niiden merentakaisiin siirtomaihin, ennen kaikkea molempiin Intioihin, idän "ryytimaahan" ja lännen "kultalaan". Hallitukset tekevät asiassa alotteen: ne myyvät julkisella huutokaupalla enintarjoavalle määräajaksi (Hollannissa esim. 45 vuodeksi kerrallaan) etuoikeuden kaupankäyntiin Itä- ja Länsi-Intiassa, sittemmin muissakin Espanjan ja Portugalin amerikalaisissa, afrikalaisissa ja aasialaisissa siirtomaissa. Tällä tapaa syntyivät aikanaan ylen rikkaat ja mahtavat Intian kauppakomppaniat. Niitä virisi kuin maasta polkemalla heti suuren armadan tappion jälkeen ja sitten edelleen pitkin 16. ja 17. satalukua. Mainitsemme tässä niistä tärkeimmät.
Itä-Intian komppanioita perustettiin Englannissa 1600, Alankomaissa 1602, Tanskassa ja Ranskassa 1664, Ruotsissa 1731. Länsi-Intian komppanioita Alankomaissa 1621, Ranskassa 1664, Tanskassa 1671, Ruotsissa 1786. Muita samallaisia kauppiasyhtymiä olivat englantilaiset Hudson Bay-komppania 1670, joka harjotti turkiseläintenpyyntiä Kanadassa, ja Guinea-komppania, Ruotsissa 1649 ja Tanskassa 1658, joka toi Portugalin afrikalaisista siirtomaista kultahietaa, norsunluuta ja neekeriorjia, sekä ranskalainen Mississippi-komppania 1717, joka harjotti riisin- ja tupakanvilj. ynnä -kauppaa mainitun "vesien emon" rantamilla.
Komppaniain laatu ja toiminta.
On huomattava, etteivät nämä komppaniat alkuaan olleet meidän nykyisten osakeyhtiöidemme tapaisia; sellaisiksi ne muodostuivat vasta paljon myöhemmin. Osakkeet eivät näet olleet vapaasti kaupan, vaan moniaat rikkaat aatelismiehet ja suurkauppiaat ynnä laivanvarustajat liittyivät tarkotusta varten yhteen, kylvivät runsaasti lahjuksia taivuttaakseen hallituksen jäseniä hankkeelleen suosiollisiksi ja perivät siten kullan ja viekkauden avulla halutut etuoikeudet siirtomaankauppaan. Määräajan (oktroijin) loppuunkuluttua voi yhtiöön uudessa huutokauppatilaisuudessa tulla aivan toiset isännät. Etuoikeuksiin liittyi jo kohta alusta yksinoikeuskin kyseenalaisten siirtomaiden tavarain tuontiin ja kauppaamiseen, ja sepä seikka tekikin komppaniat niin hirvittävän mahtaviksi, rikkaiksi ja vihatuiksi.
Espanja ja Portugali olivat kumminkin edelleen saarrosta väkisin vapautettujen siirtomaidensa isäntiä, eikä niiden merimahti ollut vielä tyyten loppunut. Samoin häiritsivät etäisillä merillä kaupankäyntiä maurilaiset ja muut vieraskansaiset sekä omatkin merirosvot, sittekun tavallansa ritarillinen ja alussa yksinomaan Espanjaa vastaan kohdistettu bukanieritoimi oli turmeltunut filibustierien ja muiden henkipattojen merisissien harjottamaksi mielivaltaiseksi ryöstelemiseksi, "kaikkien sodaksi kaikkia vastaan". Siksipä piti kumpaankin Intiaan menevät kauppalaivat asestaa erittäin vahvoiksi. Niiksi valittiin jykevimmät ja nopeakulkuisimmat purjealukset (siitä sitten nimitys "Itä-Intian purjehtijat" kaikkein nopeakulkuisimmille), ja ne varustettiin hyvin tykeillä, ampumatarpeilla ja asekuntoisella miehistöllä. Usein lähti kokonainen laivasto komppaniain aluksia yhdessä purjehtimaan, ja silloin oli niillä sotalaivoja saattajina.
Komppaniat kasvattavat ylellisyyteen.