Purjeiden muodon ja asettelun mukaan on alus "takiloitu" joko raakapurje- tahi kahvelipurjealukseksi. Edellisessä purjeet ovat monilukuisia ja monennimisiä, pitkulaisia tasaepäkkäitä, jotka vaakasuorien raakapuiden nojaan viritettyinä ovat kiinnitetyt toinen toisensa päälle mastojen etupuolelle. Jälkimmäisessä on niitä mastossaan vain yksi tai kaksi — alapuolella mahtavan iso epäkäs, "mesaanipurje", ja sen yläpuolella pienempi kolmikulmainen "latvapurje", joita kumpaakin mastoa vastaan kannattavat sen taakse kohtisuorasti ja vinosti asetetut kahveliraa’at. Etukeulassa on ilmaa halkaisemassa yksi tahi useampia terävän kolmikulman muotoisia purjeita. Mastoja nimitetään järjestyksensä mukaan: keula- l. fokkimasto, isomasto ja perämasto eli kryssi-, mesaani- l. ankkurimasto.
Eri purjealusmuodot.
Nykyiset purjealukset ovat vähitellen kehittyneet 14. ja 15. vuosisatain asestetuista kauppalaivoista, paitsi meidän päiviemme 4- ynnä useampimastoiset suurlaivat. Ne jakautuvat mastojensa luvun mukaan seuraavasti.
3-mastoisia ovat "täysin rikatut" laivat eli frekatit, joissa kaikki purjeet ovat raakapurjeita; parkkilaivat, jossa molemmat etummaiset mastot ovat takiloidut kuin edellisessä, mutta perimmäisessä on mesaanipurje, kuunarilaivat ja parkit, joissa vain etumasto on takiloitu raakapurjeella, molemmat toiset kahvelipurjeilla.
2-mastoisia: priki, jonka etu- ja isomasto kantavat raakapurjeita; kuunaripriki, jossa etumastossa on raakapurjeet ja isomastossa kahvelipurje; kuunari eli kuunertti, jonka molemmissa mastoissa on kahvelipurjeet.
1-mastoisia: kutteri, jahti ja sluuppi kahvelipurjeineen. Kaikissa näissä on sitäpaitsi yksi tai useampia halkaisijoita ynnä latvapurjeita. — Kaljaasi on 2- tai 3-mastoinen kahvelipurjealus, jonka leveä pohja tekee sen hitaaksi mutta vakavaksi purjehtijaksi.
Luovaus.
Mutta purjehtiminen ei ole vain pelkkää myötätuuleen laskettamista. "Tuuli puhaltaa, kusta hän tahtoo". Purjeita on osattava käyttää niin, että aluksella kykenee kulkemaan myöskin laitatuulessa, jopa miltei vallan vastaisessakin. Myötätuulessa purjepinnat asetetaan luonnollisesti kohtisuoraan aluksen pituusviivaa vastaan; laitatuulessa ne taas asetteluköysien ("prässien", "kuuttien" y.m.) avulla pannaan tarpeen mukaan viistoon. Mutta vastatuulessa täytyy turvautua "luovimiseen" — s.o. silloin purjehditaan ristiin rastiin tuulta vastaan, purjeet siksi paljon viistoon asetettuina, että niiden täyttyessä toiselta puolelta keula näyttää yhtä monta astetta tuulen toiselta puolelta. Tämä on purjehtimista "vastahankaan"; ja oikean kyljen, ylihangan l. "tyyrpuurin" ollessa tuulta kohti sanotaan aluksen olevan "tyyrpuurin halsseilla", ja vasemman kyljen, alihangan l. "paapuurin" ollessa päin tuulta, "paapuurin halsseilla".
Purjehduksen apukeinot.
Purjehtimiseen ei kumminkaan riitä ainoastaan taito hoitaa purjeita. Täytyy myöskin tietää minnepäin matka käy ja missä kohdin kulloinkin ollaan, osata varoa ajamasta alusta vaarallisilla vesillä karille, määritellä kulun nopeus j.n.e. Kaikkea tätä varten on pakko opettanut purjehtijoita käyttämään hyväkseen monenmoisia kojeita, joista muinaisilla merenkyntäjillä ei ollut aavistustakaan. Tärkein niistä on ilmansuuntien osottaja eli kompassi, jonka arvellaan olevan kiinalaista alkuperää ja joka arapialaisten merenkulkijain kautta tuli länsimaissa tunnetuksi v. 1300 tienoilla. Alkuaan kompassi uiskenteli irtonaisena oljenkorren sisässä vedellä täytetyn kupin pinnalla, kunnes huomattiin edullisemmaksi kiinnittää se keskusnavastaan neulan kärkeen ja piirtää alla olevaan pyöreään valkoiseen pintaan taulu 32 eri ilmansuunnasta, n.s. kompassiruusu. Nykyään se on laivoissa sovitettu aina vaakasuorassa pysyvään asentoon tukevan messinkikylkisen ja lasikantisen laatikon sisään.