Neljänneksen neljättä tuntia oli Nelsonin kuolinkamppaus kestänyt. Jokseenkin saman verran kesti taisteluakin — minuutti tai pari ennen hänen viime henkäystään kuultiin kajuuttaan viimeiset pakenevan vihollisen perään lähetetyt tykinlaukaukset; niiden jyminä oli ruumiistaan eroavan sielun kuolinsoittona.
Taistelun tulos oli, että seitsemäntoista ranskalaista ja espanjalaista laivaa vallattiin, jotapaitsi yksi ranskalainen laiva paloi, ja vihollisen mieshukka laskettiin muutamissa tuhansissa, vangiksijoutuneiden miehistöjen vielä useammissa. Englantilaiset eivät menettäneet yhtään alusta, mutta miehiä puolentoistatuhatta. Vihollisen onnistui kumminkin vallata takaisin neljä menettämäänsä laivaa, ja toisista olivat useat niin ruhjoutuneet, että upposivat väkineen kaikkineen, niin että Gibraltariin saatiin saaliina kuljetetuksi vain neljä laivaa.
Niin täydellisesti oli Nelsonin nerokas taistelusuunnitelma perilleviety, ettei vihollisen taistelulaivasto tullut ainoastaan lyödyksi, vaan kokonaan hävitetyksi. Vuosia tarvittiin, ennenkuin uusia laivoja oli saatu rakennetuksi sijaan ja uusi merimiespolvi koulutetuksi. Itse asiassa tuo tappio merkitsi käännettä Napoleonin kohtalossa, vaikka hänen mainioimmat maavoittonsa seurasivatkin vasta tämän jälkeen. Trafalgaria seurasi luonnonlain järkähtämättömyydellä Waterloo, johon tuon meteorin huikaiseva rata sammui.
Victory sai viedä sankarinsa tomun Lontooseen, jossa se haudattiin P. Paavalin jättiläiskirkkoon. Arkkua peittäneen lipun leikkasivat laivan matruusit pieniksi palasiksi, säilyttäen ne kalliiksi muistoksi itselleen ja lapsilleen. Kuuluisa laiva itse, joka jo Trafalgarin taisteluun osaaottaessaan oli 40-vuotias, on yhä vielä entisessä kunnossa, vaikka tietysti monituisesti paikattuna ja korjattuna, Portsmouthin sotasatamassa, muistona Englannin kunniakkaimmasta meritaistelusta ja mainioimmasta merisankarista.
X LUKU
Tuulesta höyryyn ja puusta rautaan.
Teknillinen kehitys. — Papinin höyryvene. — Kivihiili, rauta ja höyry. — Bellin ja Fultonin esikoiset. — Yli Atlantin! — Potkuri. — Puu vaihtuu rautaan. — Great Eastern ja mullistus laivanrakennuksessa.
Yhdeksännentoista vuosisadan erikoistunnuksena on sen kuluessa tapahtunut huimaava teknillinen kehitys, joka on sataluvulle niin luonteenomainen ja määräävä, että sen voi ihmiskunnan historiassa erottaa tekniikan aikakaudeksi. Ja tämän teknillisen kehityksen mahdollisuus vuorostaan perustuu höyrykoneen keksimiseen ja käytäntöön ottamiseen. Höyrystä tuli liikevoima ensin tuulen sijaan merillä, sitten hevosten sijaan maalla, minkä kautta ihmisten ja kansojen väliset etäisyydet supistuivat monin kerroin ja koko ihmiskunta tunsi itsensä enemmän kuin ennen yhdeksi perheeksi. Siitä tuli teollisuudessa käyttövoima heikon ihmisvoiman ynnä paikallisista ja ilmastollisista satunnaisuuksista riippuvan vesivoiman sijaan — nöyrä, mutta mahtava jättiläinen palvelemaan lukemattomia erilaisia tarkotuksia, niin että sen käskijä ja käyttäjä, ihminen, voi entistä suuremmalla syyllä tuntea itsensä maan herraksi ja "tehdä sen alamaiseksensa".
Paninin höyryvene.
Jo 18. vuosisadan alussa kerrotaan ensimmäisen höyrykone-mallin, n.s. Papinin padan suunnittelijan, ranskalaisen mutta Saksan palvelukseen ruvenneen Denis Papinin rakentaneen ensimmäisen höyryveneen, jolla hän kulki Fulda-joella. Mutta kun hän yritti lähteä Weser-virtaa ylös Pohjanmerelle ja Englantiin, koska ei saanut Saksassa kannatusta suurenmoiselle aatteelleen, hävittivät rahtioikeuksistaan arat ja kilpailua pelkäävät jokilaivurit mitä raaimmalla tavalla hänen aluksensa, jonka rakentamiseen hän oli käyttänyt koko omaisuutensa. Siitä iskusta ei onneton keksijä voinut enää kostua, vaan yrittelemättä enää sen enempää kuoli pian suuressa kurjuudessa Lontoossa.