_Monitorin_s upseerit saivat nyt suurempaa luottamusta alukseensa eivätkä enää ampuneet umpimähkään. "Tästä alkaen", kirjoittaa eräs silminnäkijä, "taistelu kehittyi mitä jännittävämmäksi näytelmäksi. Monitor kierteli kiertämistään vastustajansa ympäri, tutkiskellen sen kupeita, etsien niissä heikkoja kohtia ja säästäen kylmäverisesti tultaan, kunnes tapasi sellaisen ynnä oikean ampumamatkan, jolloin se kohta rupesi kokeilemaan kuumilla tervehdyksillään. Sillä tapaa Merrimac sai kolme luotia… eikä yksikään niistä kimmahtanut takaisin, vaan näytti leikkaavan tiensä läpi raudan ja puun syvälle aluksen uumeniin." Heti kolmannen ammuksen jälkeen Merrimac arveli saaneensa tarpeekseen ja höyrysi tiehensä minkä höyrypannunsa myönsi.
Pikku Monitor oli vahvemman panssarinsa ja väkevämpien tykkiensä avulla siinä määrässä osottanut etevämmyytensä paljon isomman vastustajansa rinnalla, ettei tämä enää koko sodan kuluessa saanut mitään mainittavaa toimeen. Pohjoisvaltiot rakensivat Monitor'in mallin mukaan kohta koko joukon tornilaivoja, jotka rannikko- ja saartosodassa auttoivat niiden aseita. Aavalla merellä sen sijaan etelän nopeat, aseistetut kaapparilaivat tekivät pahaa tuhoa niiden kauppahaahdille.
XII LUKU
Merten valtiaat.
Kilpailu panssari- ja tykkiseppien välillä: Panssarin kehittyminen;
Panssaripeite; Panssaritornit; Asestus. — Torpeedot. — Mastot.
— Sukelluslaivat.— Vesitasot. — Sotalaivaston taistelulajit.—
"Dreadnought'in" rakenne: Puolustus; Hyökkäys; Ylhäällä ilmassa;
Kannen alla.
Uudenaikaisen panssaroidun sotalaivan tulikasteesta saakka, josta edellisessä luvussa on puhuttu, alkoi herkeämätön kilpailu panssarinvalmistajain ja tykinvalajain välillä. Edelliset pyrkivät tekemään laivojen rautavyön niin vahvaksi, ettei minkään tykin luoti kykenisi puhkaisemaan sitä; jälkimmäisten pyrintö kävi tietysti vastakkaiseen suuntaan. Ja kun toisten saavuttama menestys aina kannusti toisia aikaansaamaan vielä parempia ja masentavampia tuloksia, niin arvaa että kilpailun täytyi muodostua päättymättömäksi. Rajan pani vasta laivan kyky kannattaa raskasta rautaturkkiaan ja jykevää tykistöään sekä vaara sen purjehdus- ja liikuttamiskyvyn heikkenemisestä, mikä ei tietysti myöskään saanut tulla kysymykseen.
Panssarin kehittyminen.
Ensimmäiset panssarit olivat, kuten edellä kerrottu, rautatienkiskoja ja takorautaisia vanteita, jotka naulattiin kiinni puiseen laivanrunkoon. Kun sitten puualusten asemasta ruvettiin rakentamaan rauta- ja teräslaivoja, kiinnitettiin sisemmän ohuen kylkilevyn päälle puukerros, johon vuorostaan naulattiin valurautalevyjä. Mutta kun nämä osottautuivat kestämättömiksi senaikaisten järeiden rihlatykkien ammuksille, ruvettiin yhdistämään panssarilevyjä kahdesta erilaisesta rautakerroksesta: ulompi kovasta raudasta ja sittemmin teräksestä, sisempi pehmeästä raudasta. Jos teräskerros osittain murskautuikin ammunnasta, esti sitkeä sisäkerros kuitenkin panssarivyötä rakoilemasta. Myöhemmin huomattiin, että puhdas teräs oli yhtä hyvää panssariksi kuin tuollaiset yhdistelmälevyt; ja viimein keksittiin keino sekoittaa valuteräkseen joku määrä nikkeliä, joten, saatua "nikkeli-terästä" oli opittu erilaisilla menettelyillä sitkistämään ja karkaisemaan.
Panssaripeite.
Alkuaan varustettiin ainoastaan sotalaivan kyljet vesirajaa myöten panssaripeitteellä. Mutta kun ylhäältä putoilevat pommit läpäisivät helposti ohuen kansilevyn ja hävittämällä laivan arimman ja tärkeimmän osan, koneiston, tekivät sen liikekyvyttömäksi, ruvettiin 1870-luvun puolivälissä alukset varustamaan myöskin vaakasuoralla panssarisuojuksella, n.s. panssarikannella. Koska kuitenkin ylen raskas panssarikuormitus uhkasi upottaa laivan, täytyi rajoittua kattamaan ainoastaan sen vedenpäällinen keskiosa, jossa sijaitsevat höyrykattilat ja -koneet, ampumatarvevarastot y.m., kaikkein vahvimmalla panssaripeitteellä. Keulaan ja perään mennessä ohenee panssari, ja veden alla ei taas lujinkaan kantavuuden sallima panssari kykenisi estämään torpeedon tai miinan tuottamaa tuhoa; mutta sitä koetetaan mikäli mahdollista rajoittaa kaksoispohjalla ja vedenpitävillä laipioilla. Näiden pitää taata laivalle sellainen kantavuus, että se pysyy uimasillaan, vaikka keula- ja peräpuolet olisivat rikkiammutut ja panssari-kansi olisi veden alla.