Laivat rakennetaan laivaveistämöillä, jotka pienempien puisten Purjealusten rakentamista varten ovat yksinkertaisia mutkattomia laitoksia, mutta rauta- ja teräslaivoja varten hyvinkin moniosaisia työpajayhtymiä karkea- ja hienotakomoineen, konepajoineen, puusepän- ja maalarinverstaineen j.n.e. Korjaus tapahtuu telakoilla, jotka ovat joko maanrajassa sijaitsevia kiintonaisia "kuivatelakoita" tahi vedessä irrallaan "uivia telakoita", jotka tornimaisena jättiläislauttana ottavat ja sulkevat korjattavan aluksen sisäänsä. Korjaus on jäätyvillä vesillä aina tarpeen, keväisin telakalla pidetyn talvenvieton jälkeen ynnä muutenkin tavantakaa höyrykattiloiden puhdistuksen vuoksi sekä suurilla merillä "pohja-raapinnan" takia. Laivojen pohjiin ja kylkiin asettuu nim. lukemattomia kovakuoriaisia, merinilviäisiä, "hanhenkauloja" y.m., jotka paksuna, rosoisena kerroksena peittävät rauta- ja teräslevyt ynnä puulaivojen vaskisen suojuskatteen ja sen kautta hidastuttavat pahasti aluksen kulkua.
MERIMIEHET JA MERIELÄMÄ.
"Merikarhut".
Meri peittää noin kolme neljännestä maapallomme pinnasta, ja siksipä käykin valtavasti suurempi osa kansakuntien-välisestä liikenteestä ja tavaranvaihdosta vesiteitse. Melkoinen prosentti ihmiskunnasta viettää kalastajina kaiken ikänsä tahi merenkulkijoina parhaat vuotensa merillä. Merimiehen erottaa jo ulkonäöstä helposti hänen suuresti halveksimastaan "maamoukasta". Vakava mutta huojuva käynti, johon ruumis tottuu itsestään keinuvalla laivankannella; ruskeaksi ahavoittunut iho; terävä, kauvas näkevä katse; tarmokas ryhti ja enimmäkseen rotevat ruumiinvoimat ovat tunnusmerkkejä karaistuneelle, kaikki luonnon ja elämän myrskyt kokeneelle meren-kansalaiselle. Herkeämätön, vuorokauden umpeensa tapahtuva työnteko, tarkka säntillisyys ja itsestänsä mieleen juurtunut velvollisuudentunto antavat hänelle monessa suhteessa vankempata siveellistä ryhtiä ja luonteenarvokkaisuutta yhä höllempään kurittomuuteen tottuneen maatyöläisen rinnalla. Kova laivakuri, jota laivapojalle eli "jungmanille" vielä jolloinkin opetetaan patukan eli "yhdeksänhäntäisen kissan" avulla, ei täysin oppineelle matruusille enää sisällä mitään ulkokohtaista, orjuuttavaa pakkoa, vaan vereensyöpynyttä tietoisuutta siitä, että kaikki tehtävät on tehtävä kunnollisesti ja ajallaan, ja että vain niistä huolehtiva mies todella pystyy toimeensa.
Ajanvietteitä merellä.
Niin raskasta ja yksitoikkoista kuin merielämä varsinkin purjealuksilla yleensä on, tarjoo rajattomissa vaihteluissa muunteleva luonto yllä ja ympärillä sekä toveripiiri kannella ja skanssissa terveellistä vaihtelua ja huvinpitoa. "Ukon", joksi kapteenia eli laivuria "poikain" eli miehistön kesken säännöllisesti sanotaan, ei aina tarvitse olla mikään äreä ja hirmuvaltainen merikarhu; ja jokaisella laivalla on tavallisesti mukana paljon kokeneita merimiesvanhuksia, jotka osaavat kertoa mieltäkiinnittäviä juttuja eri maanäärien ihmeistä, pannen mielellään sekaan liioittelevaa "merimieslatinaansa", sekä hilpeitä veikkoja, jotka pitävät huolta siitä, ettei laivalta iloa puutu. Vuoden merkkipäiviä, juhannusta, joulua ja uuttavuotta ynnä kansallisia merkkipäiviä vietetään mielellään harmajasta arkipäiväisyydestä poikkeavalla tavalla. Ruokajärjestys tarjoaa sananlaskuksi käyneen "eltautuneen läskin ja kivikovien herneiden" asemasta kaikellaisia tuoreita herkkuja, mitä kokin vain on mahdollista hankkia; ja palan paineeksi keksitään kaikellaisia kujeita ja leikkejä. Varsinkin "linjan yli" kuljettaessa, sivuutettaessa päiväntasaajapiiri, esiytyy vedenkuningas, ukko Ahti itse kirjavan seurueensa kanssa, pitäen korean puheen ja kastaen ensikertaisia mukanaolijoita suuressa vesisammiossa, josta leikistä kyllä lahjuksilla voi selviytyä.
Maakamaralla.
Kun satamaan tultua tervetullut "maalupa" katkaisee usein kuukausmäärien yksitoikkoisen merielämän, näkee järeän merikarhun maissa hilpeänä ja vallattomana kuin huiman lapsen. Kotiin tultua hän kiiruhtaa riemumielin viemään ansionsa ja runsaat tuomiset — vieraiden maiden kirjavia markkinatuotteita, hedelmiä ja ihme-esineitä — kauvan ikävöityjen ja häntä ikävöineiden omaisten pariin. Vieraassa satamassa hänen askeleensa taasen valitettavasti liian usein johtavat kapakkoihin ja muihin ilopaikkoihin, joissa kylmäveriset ja kavalat veijarit, sekä mies- että naispuoliset hyeenat, viekoittelevat häneltä kovalla työllä ansaitun niukan palkan. Monesti saa hän kiittää onneansa, että selviää yöllisestä hurjastelustaan oman aluksen tutulla kannella, vaikkakin pää raskaana ja taskut kevyinä, eikä ole maissa ollessaan joutunut "runnarien" käsiin, jotka, hänet ensin huumattuaan, toimittavat hänet nykyajan "orjalaivoihin" tylyn komennon alaiseksi ja pidättävät omaksi hyväkseen hänen alkupalkkansa.
Merimieslähetyksellä rattoisine kirkkoineen ja lukusaleineen, yömajoineen ja rahantalletuspaikkoineen on ylen tähdellinen tehtävä kilpaillessaan merimiesten ruumiista ja sieluista sellaisten turmionpesien kanssa. Suomen Merimieslähetys, jolla on asemapaikkoja monin paikoin Europan ja Yhdysvaltain suurissa satamakaupungeissa, harjottaa siunauksellista työtä meidän merimiestemme keskuudessa, joita, paitsi omissa verrattain harvalukuisissa laivoissamme, purjehtii paljon skandinavisissa, englantilaisissa ja amerikalaisissa aluksissa; ja se lähettää myöskin vuosittain melkoiset määrät heidän palkkasäästöjään omaisille kotimaahan sekä välittää kirjeenvaihtoa ja olopaikkojen tiedustelua.