Flibustierit ja varsinaiset merirosvot.
Bukanierien eli "rannikkoveljesten" laiton ja hillitön yhdyskunta paisui viimein arveluttavaksi kansainväliseksi vaaraksi, niin että Englannin ja Ranskan hallitusten täytyi — yhtä hyvin Espanjan alituisten valitusten kuin oman kansallisen arvonsa takia — ruveta ankariin toimenpiteisiin sitä vastaan. Jamaikan englantilaiset kuvernöörit hajoittivat tällä isolla saarella olevat bukanierit, ja lopuksi karkotettiin nämä varsinaiselta tyyssijaltaan Tortugaltakin. Leivättömäksi jääneille rosvoille tarjottiin maa-alueita ja kaikkinaisia etuja, jos rupeisivat rauhallisiksi maanviljelijöiksi ja kaupankävijöiksi; heidän päälliköltään ja muita niskoittelevia sitävastoin vedettiin itselleen rangaistukseksi ja toisille varoitukseksi hirteen, "kukittamaan" vanhain asuntopaikkainsa rantoja.
Mutta vaikkapa järjestö siten hajoitettiinkin ja se itse asiassa lakkasi olemasta, ei sissitoimi siltä hävinnyt. Suuri joukko sen yksityisiä jäseniä hajautui muille merille ja syrjäisiin saariin ja jatkoi ammattiaan yksityisinä liikkeenharjoittajina, "privatiereina". Ja tästä lähtien he eivät enää kohdistaneetkaan hyökkäyksiään yksinomaan Espanjaa, sen kauppalaivoja ja siirtoloita vastaan, vaan kävivät sotaa kaikkia kansallisuuksia vastaan. Ennen heiltä rauhassa olleet Englannin ja Ranskan kauppahaahdet olivat heille yhtä mieluisia saaliita kuin espanjalaisetkin; samoin Englannin noihin aikoihin hankkimat siirtolat Virginian ja molempain Karolinain valtioissa Pohjois-Amerikan kaakkoisrannikolla.
Ja kun Englanti rupesi näissä alusmaissaan alusta alkaen hajottamaan samallaista ahdashenkistä vapaan kaupan rajoittamista kuin Espanja omilla alueillaan — siirtolain uutisasukkaiden ei näet sallittu tuottaa tarpeitaan muualta kuin Englannin satamista eikä myydä tuotteitaan muille kuin Englannin kauppiaille — tuli sisseistä aikaa myöten moisella nylkyripolitiikalla rasitettujen siirtolaisten paraita kauppatuttuja. Kun tuollainen "flibustieri" (väärennys engl. sanasta freebooter = vapaapurjehtija) tullilaivojen ja publikaanien nokan ohitse saapui satamaan, möi hän tai vaihtoi mereltä riistämäänsä ryöstösaalista kohtuhintoihin. Ja hänellä oli taskussaan runsaasti Espanjan kilisevää kultaa, joka pitkinä aikoina näillä seuduilla olikin pääraha ja jota hän ei kitsastellut kuluttaessaan maankamaran kapakoissa tahi ostaessaan siirtolaisilta näiden tupakka- ja riisilasteja.
Vasta kun he julkeudessaan kävivät ryöstämään siirtomaiden omiakin aluksia ja kauppavarastoja, rikkoutuivat hyvät välit. Maanasukkaat varustivat laivoja avuksi Englannin vartiolaivoille kurittamaan kelvottomia rosvoja, joita kiinni saataessa odotti varma hirsipuu. Nämä puolestaan alkoivat ryöstellä rannikkokaupunkeja, varsinkin kaupan ja hallituksen keskustaksi kohonnutta Charlestonia; ja merellä he oppivat julman sodankäyntitavan: valtaamistaan laivoista he surmasivat miehistöt miekalla tai "hyppyyttivät lankkua myöten" hukkumaan, vain jolloinkin sallien niiden pienellä purrella ja ilman eväitä pyrkiä kaukaiseen rantaan, tahi laskien ne jollekin asumattomalle luodolle odottelemaan pelastajia tai nälkäkuolemaa.
Meriromaaneissa ja seikkailukirjallisuudessa ovat monet noista rosvojulmureista saaneet aivan ansaitsemattoman maineen. Sellaisia olivat kuuluisa "Mustaparta" eli porvarilliselta nimeltään Edward Thatch, joka kantoi muhkeaa mustaa partaansa värillisin nauhoin solmituissa palmikoissa korvain takana ja kolmea pistooliparia rinnallaan; tulipunaisissa silkki- ja samettivaatteissa ja timanttihelyissä upeileva Perttuli Rogers; merenkulusta tuiki tietämätön ent. majuri Bonnett, joka paremman puoliskonsa hirmuvaltaa pakeni merelle ja kohosi kauppalaivurien kauhuksi, ynnä monet muut. Mielikuvitukselle on kuitenkin suurinta kiihoketta antanut kuuluisa Kidd.
Aarteenkätkijä-sissi.
Tämän miehen elämä ja toimet ovat sellaisina, kuin ne seikkailukirjoissa ja Amerikan rannikkoväestön mielikuvituksessa esiytyvät, totta ja satua uskomattomassa määrässä yhteenkietoutuneena. William eli Robert Kidd oli vuoden 1700-tienoilla tavallinen kauppalaivuri, ammatissaan taitava ja yleistä arvonantoa nauttiva mies, jonka perhe asui New Yorkissa (Pohjois-Amerikan itärannikon valtiot olivat silloin Englannin siirtomaita). Kun Englannin ja Ranskan välille syttyi sota v. 1690, oli hän saanut hallitukselta kaapparivaltuudet ja hävittämällä ranskalaisia kauppalaivoja osottanut myöskin sodankävijän kykyä.
Joitakuita vuosia myöhemmin Englannin ylimyspiireissä syntyi merkillinen yhtiö, joka tahtoi tehdä lopun Amerikan rannikkovesiä tuhoavasta merirosvoilusta — mutta samalla myöskin korjata rosvoilta näiden rosvoamat rikkaudet yhtiön kassakirstuun; ja jotta korkea kruunu antaisi näin hyödylliselle yritykselle siunauksensa, piti saaliista tulla kymmenykset Englannin kuninkaan kukkaroon. Tällaiseen meriviskaalin toimeen suositteli New Yorkin kuvernööri kapteeni Kiddiä sopivana miehenä.
Kelvoton meriviskaali.