Hainarin isä oli postimestari G.A. Forsström ja äiti Augusta Polviander. Isä oli vakava mies, oli aikaisin liittynyt herännäisyysliikkeeseen ja solminnut tuttavuuden ja ystävyyden liittoja useiden herännäisyyden johtomiesten kanssa, joista liitoista toiset pysyivät lujina aina vanhuuden päiville saakka. Kun postimestari Forsström v. 1896 vietti kultahäitänsä kävi muun muassa arkkiaatteri Hjelt häntä tervehtimässä ja puhui hänelle kauniita sanoja muistellen yhteisiä harrastuksia pitkän elämän varrelta.
Hainari kunnioitti ja rakasti syvästi isäänsä. Isän vanhoilla päivillä oli Hainarin tehtävä melkoisia taloudellisia uhrauksia isänsä vuoksi. Hän sattui olemaan minun luonani vähää ennenkuin hänen oli Tampereelle matkustettava niissä asioissa. Hän puhui silloin pitkään isästään, kuvasi hänen vakavaa, ankaran totista luonnettaan, muisteli monia tapahtumia lapsuutensa ajoilta. Lopputuloksena hän lausui hyvin sopusuhtainen, lämmin, rauhallinen hymyily kasvoissa ja sointu äänessä, jotka vieläkin ilokseni muistan, että sen uhrauksen, joka hänen nyt oli tehtävä, sen hän teki hyvin mielellään. Hauska oli isän luo mennä, hauskaa selvittää hänen asiansa.
Monesti kertoi Hainari isästään erästä juttua, joka hänen mielestään ilmaisi ytimen isän luonteessa ja maailmankatsomuksessa. Hän oli jollain tavalla joutunut johonkin selkkaukseen; en enää muista, mikä se oli. Hänelle oli mielestään tapahtunut siinä vääryys. Hänen oli asianomaiseen paikkaan lähetettävä valitus ja selvitys. Tämän kirjoituksensa hän vasten muitten neuvoa itsepäisesti alkoi sanoilla: "land skall med lag byggas" (maa on lailla rakennettava).
Isä omasta puolestaan lienee pitänyt poikaansa suuressa kunniassa. Kuulin äskettäin mukavan tarinan, joka sitä osoittanee, enkä malta olla sitä kertomatta. Monta vuotta sitten oleskeli muuan itäsuomalainen lakimies Karlsbadissa terveysvettä juomassa. Täällä hän tutustui kahteen tamperelaiseen kauppiaaseen. Saadakseen keskustelun aihetta he koettivat muistella yhteisiä tuttaviaan. Hainari oli joku vuosi sitä ennen muuttanut Sortavalaan. Se antoi aihetta meidän lakimiehelle sanoa: Teillähän on siellä postimestarina Forsström, se taitaa olla kelpo mies.
"Kyllähän se on ollut hyvin kelpo mies, mutta nyt se mies parka on mennyt pilalle, ei siitä ole enää mihinkään."
"No, mikä nyt on tullut?"
"Se on antanut sen Oskar poikansa narrata itseään."
"Miten niin?"
"No! Se on tehnyt siitä fennomaanin. Meidän kelpo, hyvä postimestarimme on nyt aivan hukkaan mennyttä."
Hainarin äiti oli Augusta Polviander. Varmaan se, mikä Oskar Hainarin luonteessa oli valoisaa, tuo läpi elämän ulottuva optimistinen peruspiirre, oli äidin perintöä. Herttainen, lämminsydäminen, tasainen äiti olikin aina poikansa suuren, lämpimän rakkauden esineenä.