Baikal on 34,180 m2, siis lähes kaksi kertaa niin suuri kuin Laatokka. Se on maailman makean veden järvistä kolmas. Suurempia ovat vaan Viktoria Njansa ja Tanganjika Afrikassa. Sen keskisyvyys on 250 m, suurin syvyys 1522 m. Sen pinta on 462 m meren pinnan yläpuolella, sen pohja on siis syvimmiltä kohdilta 1060 m meren pinnan alapuolella. Baikalia voi pitää suurena painumana maapallon pinnassa. Se jäätyy luonnollisesti myöhään. Saattaa olla -40° C, kun se vielä on avoinna. Jää taas lähtee verrattain myöhään.
Baikalin saarilla on paljon kalalokkeja, haikaroita ja merimetsoja
(Phalacracorax carbo).
Onpa Baikalissa hylekin. Sama kuin Laatokassa, vaikka sitä täällä kutsutaan Phoca baicalensis. Sen arvellaan joskus tulleen Jäämerestä Jeinsei- ja Angara-jokia myöten ja täällä muodostuneen erityiseksi lajiksi. Burjaatit kutsuvat sitä nimellä njerp, mikä nimi ihmeellisesti muistuttaa suomalaista nimitystä norppa. Yhden hylkeen sanotaan antavan kolme puutaa rasvaa. Burjaatit syövät sen lihaa. Kaloja on Baikalissa monenlaisia. Sampi asustaa siinä nousten Selenga-jokeen. On useita lohensukuisia, on omul-kalaa, Coregonus oxyrrhyncus nimistä siikalaatua y.m. Baikalille omituinen on syvän veden kala golomjanka (Callionymus-ryhmään kuuluva Comephorus baicalensis). Se asustaa hyvin syvillä, sanotaan 600 m syvyydessä. Ulkonäöltään se muistuttaa valtamerien lentokalaa. Naaras ei laske mätiä, vaan synnyttää eläviä sikiöitä, jonka jälkeen se kuolee. Kun tämä syvän veden kala joutuu veden pinnalle, hajoaa se paineen vähetessä. Marraskuussa ovat järven rannat täynnä sen ruumiita, jotka kootaan ja joista keitetään hyvää traania, sillä se on ihrainen, vaikka lihaa on vähän ja se on huonomakuista.
Baikalin vedessä ja rannikoilla elää monenlaisia merkillisiä alhaisia eläimiä, joiden heimolaisia tavataan vaan suolaisissa merissä. Merkillisimpiä taitaa olla muuan piisieni. Myös krapueläimiä kuuluu olevan monta eri laatua.
Viime aikoina on opittu ihailemaan Baikalin kauneutta ja kesä-aikana alkoi matkailijoita suuntautua sen rantamille.
Kaukaa Mongoliasta laskee Baikaliin Selengajoki. Baikalista vie Angara vedet Jeniseijokeen, joka laskee Jäämereen. Selenga + Angara + Jenisei on 5,200 km. pitkä, se on pituudeltaan viides virta maailmassa. Sen koko alue on 2,550,000 km2, seitsemäs järjestyksessä. Jenisein lähteet Mongoliassa ovat 1600 m merenpintaa ylempänä, Siperian rajalla 1000 m ja Jeniseiskissä 71 m. Siitä eteenpäin se on harvoin vähemmän kuin kaksi kilometriä leveä. Ylläolevasta käsittää kuinka tavattoman voimakas virta Angarassa täytyy olla. Jenisein yli kuljin Krasnojarskissa. Oikein hämmästyin nähdessäni kuinka tavattoman korkea ja jyrkkä itäinen ranta on ja kuinka pitkälti laakea läntinen ranta. Baikaljärvellä on nyt höyrylaivaliikettä. Kulkeepa höyrylaivoja Selengajoella Verhneudinskista ylöspäin. Olisi suuremmoista kulkea Selengata niin pitkälti kuin pääsee. Siitä olisi matkaa vain pari peninkulmaa kolmoiskaupunkiin Kiahta-Troitskskosafsk—Maimatshin. Ja sieltä pääsisi näkemään maailman suurimpia merkillisyyksiä.
Léna-joki (ei Lena niinkuin meillä tavallisesti neuvotaan) alkaa Baikalin itäpuolella olevasta vuoristosta, saamatta siitä kumminkaan vettä.
Metsät Siperiassa yleensä ovat köyhät lajeista: petäjää, kuusta, lehtikuusta, sembramäntyä, koivua, poppelia ja muutamia muita. Näin suuria lehtikuusia, vanhoja puita. Vanhemmiksi tultuaan ne tulevat tasalatvaisiksi kuin vanhat hongat. Kukkivia puita Siperiassa on tuomi ja siperialainen omena (Pyrus baccata). Niitä siellä rakastetaan ja ihaillaan ja istutetaan puutarhoihin.
Kukkasmaailma Siperiassa on hyvin rikas. Siellä on varmaankin saatavissa monenlaisia uusia koristekasveja. On monenlaisia Iris-lajeja, on Paeonioita, on liljoja ja monen monia, joita en tässä voi ruveta luettelemaan. Suosittu kukkakasvi on "neidon kenkä" Cypripedium.
Erikoisesti laajoille aloille karakteristinen on Rhododendron parviflorum. Se on noin 1/2-1 m korkuinen varpukasvi. Punaset kukat puhkeavat varhain keväällä, osittain ennen lehden tuloa. Sen venäläinen nimi on bogulnik. Tchitan seuduilla se on yhtä yleinen kuin meillä kanerva. Havumetsissä sitä on joka paikassa, kaupungin laitakaduillakin. — Vielä mainittakoon, että Transbaikaliassa kasvavat rabarberi ja parsa villinä, vaikka harvat ihmiset ymmärtävät niitä hyväkseen käyttää.