Olin tilaisuudessa Tchitan museossa käymään läpi Transbaikalian ja Dahurian herbariumin ja sen perustalla uskallan väittää, että täällä olisi botanistilla paljon kiitollista työtä. Ja luulen viljelijänkin siellä voivan tehdä erinomaisia löytöjä.
Minun on huomautettava, että se, mitä sanotaan Siperian ilmastosta ja kasvullisuudesta ei koske niinkutsuttua ranta-aluetta Amur-joen alisen juoksun varsia ja sen ja meren välistä maakaistaletta. Siellä on ilmasto lauhkea, lämpö harvoin alle -10° C. Kasvullisuus on rikas, pyökki- ja tammimetsiä on runsaasti. Se on Siperian ihanin maakunta.
Siperiassa on yleisesti tunnettu puheenparsi; Siperiassa ovat kukat ilman tuoksua, linnut ilman laulua ja naiset ilman sydäntä. Etenkin mitä lintuihin tulee, kuuluu se pitävän paikkansa. Pikkulintuja on vähän ja ne eivät laula.
Eläinkunta on muuten rikas ja luonnollistahan se onkin. Siperiahan on äärettömän laaja, moninainen ja harvaan asuttu maa.
Altai-vuoristossa on monenlaisia metsäneläimiä, eri lajia hirviä ja kauriita, villejä lampaita y.m. Siellä on metsästäjän luvattu maa. Pohjoisessa on sekä kesyjä että villejä peuroja. Karhu, ahma, ilves, susi liikkuvat laajalti. Kettuja on sekä tavallisia että harvinaisia muunnoksia. Eipä soopelikaan vielä ole sukupuuttoon kuollut. Talvella 16-17 saatiin pitkistä ajoista soopeli läheltä Tchitan kaupunkia. Tuleepa joskus tiikeri Mantshuuriasta Siperian puolelle.
Mineraloogisessa suhteessa on Siperia äärettömän rikas. Se tarjoaa kaikkea mitä maa tarjota voi. Kivihiiltä on pohjoisessa Jenisein ja Lenan välillä laajat kentät. Eikä se siellä ole syvältä maan sisästä haettava, vaan on se pinnassa. Kunhan kulkuneuvot sinne paranevat, saadaan sieltä kivihiiltä rajattomat määrät. Kivihiiltä on muuallakin, Irkutskin ja Tchitan läheisyydessä ja sieltä sitä louhitaan. Rautakaivoksia on muun muassa Petrofski savod, 385 virstan matkan päässä Tchitasta. Tinaa on m.m. Olovjannajassa, joka on lähellä Mantshuurian rajaa, hyvin runsaasti ja helposti käytettävässä muodossa. Näin kauniita palasia puhdasta vaskea, jotka oli tuotu jostakin kaivoksesta Irkutskin läänissä. Kultaa huuhdotaan monista joista Siperiassa, niinkuin yleisesti tiedetään. Joen vesi ne tuo mukanaan vuorista, näitä alkulähteitä paraillaan innokkaasti etsitään. Saksalaiset sotavangit löysivät suuria määriä kallisarvoista volfram-metallia. Volframteräs lienee parasta terästä, joten volframin kysyntä on rajaton. Vielä on kalkkikiveä, on monenlaista asbestia, on jos jotakin kivilajia, porfyyriä, serpentiiniä, seleniittiä ja mitä kaikkea ne lienevätkin. On sementiksi sopivaa savea.
Jalokiviä saadaan Uraal-vuoristosta, saadaan Altai-vuoristosta ja luultavasti monesta muustakin paikasta. Transbaikaliassa kuuluu Uralgan seutu olevan mineraloogisessa suhteessa rikkaimpia. Puoli- ja koko-jalokivistä mainittakoon vain: rubiini, smaragdi, safiiri, aleksandriitti, almandiini, ametisti, joita on hyvinkin kauniita, akvamariini, joka ehkä on yleisin, topaassi, joita on niin suuria, että näin kokonaisia pikkumaljoja topaasista y.m.
Mineraalivesiäkin saadaan Siperiasta. Paraimpia ovat darasun ja jamarofka, joita saadaan entisiltä keisarillisilta domeeneilta.
Kotieläimistä ansaitsisi hevonen aivan oman lukunsa. Siperiassa yleisesti käytetty hevonen on n.k. mongoolialainen hevonen. Se on pieni, takkuinen, pää profiilissa katsoen omituisen pyöreä. Väriltään se on niin monenkarvainen kuin hevonen ikinä olla saattaa, on valkeita ja mustia ja raudikkoja, on yksivärisiä ja kirjavia. Ei se mikään kestävä kuorma-hevonen ole, mutta hyvä ajohevonen ja ennen kaikkea oivallinen ratsu. Tämä hevonen on vähään tyytyväinen ja kestävä. Siperian kauheassa pakkasessakin se saa seista ulkona. Olin tilaisuudessa sen itse huomaamaan. Eräässä talossa, jossa Tchitassa asuin, oli talonomistajalla 16 hevosta. Kävin hänen talliaan katsomassa. Sinne mahtui vaan viisi hevosta, muualta tuodut rotuhevoset: Kotoiset hevoset saivat seista koko talven ulkona ja pakkasta oli kuitenkin yli -50° C. Ei näille edes oltu tehty mitään katosta, jykevistä hirsistä vaan oli kyhätty soimet.
Tuomari Gerke, joka ennen oli ollut tuomarina Altai-vuoristossa, kertoi, että sikäläisillä kirgiisseillä on suuret määrät hevosia. Eräälläkin kirgiissiknääsillä oli ollut 10,000 hevosta. Hyvä hevonen maksoi siellä 50 ruplaa ja kaikkein paras sata. Hevosen laitumesta maksetaan puolitoista ja kaksi ruplaa kesästä ja kesä on siellä pitkä. — Siellä hevosten maassa on tietysti joka pikku pojalla ja pikku tytöllä oma ratsunsa.