Paljon nautakarjaa pitävät etenkin burjaatit. Niitä käytetään vetojuhtina ja teurastuskarjana. Ne ovat suuria, raskaita, suurisarvisia, mustia, tummanruskeita, harmaita, valkosia, enimmäkseen yksivärisiä. Lihaa useimmissa osissa Siperiaa on saatavissa yllin kyllin. Kun Tchitahankin määrättiin lihattomia päiviä, joutui köyhempi kansa hätään. Lähetystö kävi kuvernööriltä kysymässä: mitä nyt syödään, sillä lihallahan täällä juuri eletään. Kuvernööri peruutti määräyksen.
Siperiassa viljellään ruista, vehnää, ohraa, kauraa. Vehnäkin ehtii valmistua, sillä kesät ovat lämpimät ja pitkät. Maata muokataan vähän eikä lannoiteta juuri ollenkaan. Muutaman vuoden perästä otetaan uusi kaistale viljelykseen.
Kuvaavaa Siperian ilmastollisille oloille on, että esim. Barnaulissa, jossa talvet ovat äärettömän kylmät, meloonit kypsyvät avomaalla. Kylmistä ja vähälumisista talvista taas johtuu, että monivuotiset viljelyskasvit yleensä eivät kestä talvea. Sireenipensas jo on liian arka. Omenapuita ei viljellä koko Siperiassa muualla kuin Itä-Siperian ranta-alueella. Ainoastaan siperialainen marja-omena menestyy hyvin. Mutta sitä kasvatetaan lähinnä kauniiden kukkiensa vuoksi. Irkutskissa olivat suuret puutarhat sitä täynnä. Marjapensaatkaan eivät täällä menesty. Erityisenä merkillisyytenä kerrottiin, että Omskissa eräs muualta tullut oli yrittänyt omenia kasvattaa eikä ollut kokonaan epäonnistunut. Irkutskissa eräs entinen puolalainen kreivi, joka oli sinne karkoitettu, viljeli hyvällä menestyksellä vattuja ihmisten suureksi ihmeeksi. Puutarhaviljelys on Siperiassa melkein koettelematon asia. Olin aina luullut, että venäläiset ovat innokkaita puutarhan etenkin kaalin viljelijöitä, mutta siperialaiset eivät sitä ole. Kun maa antaa runsaasti lihaa ja leipää, niin ostetaan kaalit muualta, arvellaan.
Kun kerroin, että minun kotiseudullani Suomessa omenat menestyvät varsin hyvin, kysäistiin, miten on vehnän laita. Kun sanoin, että vehnä ei menesty, katsoivat he epäillen toisiaan.
SIPERIAN ASUTUS
On totuttu sanomaan: Aasia on kansojen kehto. Ja tällä on tarkoitettu, että kaikki aarialaiset eli indoeurooppalaiset kansat olisivat tulleet Aasiasta Eurooppaan. Tiede on tämän mielipiteen kumminkin jo hylännyt. Päinvastoin arvellaan Aasiassakin asuvien indoeurooppalaiseen ryhmään kuuluvien kansojen aikojen varhaisena aamuna vaeltaneen sinne Euroopasta. Suuri osa Aasian kansoista kuuluu laajaan mongoolilais-kiinalaiseen ryhmään. Jos vertaa toisiinsa Euroopan ja Aasian kansoja, huomaa niissä hyvin suuria eroavaisuuksia kaikessa, ulkomuodossa, alkeellisessa maailmankatsomuksessa, tavoissa. Nämä eroavaisuudet johtuvat aivan hämärästä muinaisuudesta, alkeellisesta perustasta. Nämä kansanryhmät ovat muinaisuudessa eläneet kokonaan erillään ja kehittyneet verrattain pitkälle saamatta toisistaan mitään vaikutuksia, olematta vuorovaikutuksessa keskenään.
Suurena erottajana näiden kansanryhmien välillä on arveltu olleen meren. Kaspianmeri on ennen ulottunut hyvin paljon pohjoisemmaksi. Kansakunnat, jotka alkeellisella sivistyskannalla ollen asuvat eri puolilla suurta merta, eivät ole joutuneet mihinkään vuorovaikutukseen keskenään ja niin he perustuksiltaan ovat muodostuneet erilaisiksi.
Aasian kansoilla on vanha, monivaiheinen ja merkillinen historia. Vaikka se on meillä vähän tunnettu. Myöhemmin ovat Euroopan valtakunnat vallanneet Aasiassa suuria alueita. Venäjä on levittänyt valtaansa Uraalista Tyyneen valtamereen ja Kaspianmerestä Pamirin ylätasangolle saakka. Pohjoisempaa, ääretöntä maa-aluetta, joka käsittää neljännes-osan Aasiaa, sanotaan Siperiaksi. Vallatulle alueelle on siirtynyt siirtolaisia Euroopasta, kulkien yhä kauemmas länteen, kunnes meri on tullut vastaan. Mutta myös muualta on siirtolaisia tullut Siperiaan. Viime vuosikymmeninä on Kiinasta, Jaapanista ja Koreasta alkanut tulvia yhä enemmän kansaa Siperiaan. Kaikkein viimeisimpinä aikoina on alkanut siirtyä indoeurooppalaista väestöä Tyynen valtameren yli idästä länteen Aasian itäisimpiin osiin.
Siperian monista alkukansoista olin tilaisuudessa lähemmälti näkemään vain burjaatteja. Kirgiissejä näin Länsi-Siperian rautatieasemilla suuret määrät, vielä näin joitakuita tunguusseja. Ja välistä näin mustapartaisia, kauniita miehiä, komeissa kansallispuvuissa, joiden kansallisuudesta en päässyt selville.
Burjaatteja asuu Transbaikalian ja Irkutskin kuvernementeissä. Meidän tietosanakirjassa mainitaan heitä olevan 300,000. Siperiassa minulle kumminkin mainittiin paljon suurempia lukuja. Burjaateilla on mainehikas historia. Kuuluisa Tshingiskhan, joka aikoinaan valloitti puolen maailmaa, oli burjaatti. Siperiassa on paljon kuolevia kansoja. Burjaatit kumminkin ovat elinvoimaisia ja kehitysmahdollisia. Ja heidän keskuudestaan on lähtenyt useita, jotka ovat omistaneet korkean sivistyksen. Mutta sittenkin tuntuu heidän tulevaisuutensa mielestäni epätietoiselta. Ensinnäkin on heidän vaikea luopua paimentolaiselämästä. Toiseksi tuhoaa heitä kolme sivistyksen tuomaa kirousta: viina, keuhkotauti ja syfilis. Ja vieläkin tätä luuloa vahvistaa se huomio, että burjaattien keskuudessa on vähän kansallista itsetuntoa. Sivistystä saanut unohtaa kansallisuutensa ja haluaa olla venäläinen.