— Ah! rouva, Gandrax sanoi, sallikaa minun juoda teidän terveydeksenne!
— Minä olen siitä vakuutettu, toisti rouva de Guy-Ferrand: se on minun mielipiteeni!
— Teidän mielipiteenne!… Sellaisia ovat naiset!… Mutta mainitkaa syitä!
— No niin, ensinnäkin ei keskiajalla ollut tiedemiehiä!
— Minä pyydän anteeksi, rouva: heitä ainoastaan poltettiin!
— Se oli aivan oikein! rouva de Guy-Ferrand huudahti, jota vieraitten nauru rohkaisi. Sitten… sitten keskiaika oli runollinen ja viehättävä aika!
— Ohho! rakas rouvaseni, jospa saattaisitte kuolleista herättää yhdenkin tämän runollisen ja viehättävän ajan ihmisistä ja panna hänet istumaan nykyajan juhlapöydän ääreen, niin luulisipa hän olevansa paratiisissa!
— Eipä! rouva de Guy-Ferrand puuttui kiivaasti puheesen… Hän sanoisi: viekää minut takaisin omiin oloini… viekää minut takaisin kurjuuteeni ja Jumalani luo, joka minua lohduttaisi!
Sibylla, joka oli kuunnellut tätä keskustelua vaihdellen hymyileviä silmäyksiä Raoul'in kanssa, osotti pään nyökkäyksellä myöntymystä rouva de Guy-Ferrand'in viime, sanoille. Raoul riensi puolustamaan tätä viime väitöstä, joka näytti miellyttävän neiti de Férias'ia. Hän puuttui heti puheesen:
— Suo anteeksi, Louis, hän sanoi Gandrax'ille, mutta tätini on oikeassa!