— Vai niin, ja te olette haltia? nuori mies sanoi, jota lapsen totisuus huvitti.
Sibyllan huulilla liikkui ylpeä myhäily.
— Niin, sanoi hän.
— Oi sallitteko minun piirtää teidän kuvanne?
— En.
— Saanko edes kysyä teidän nimeänne?
— Sibylla.
— Hyvästi sitten, neiti Sibylla… Sallitteko minun syleillä teitä, suloinen lapsi?
— En.
— Saanko suudella kättänne?