Plutos. Vaan minäpä en halusta lähtisi hänen pariinsa.
Zeus. Miksi et, Plutos kulta? Olenhan minä sua käskenyt.
12. Plutos. Sentähden, kautta Zeun! että hän piteli minua niin pahasti,[19] silpoi minua siruiksi, vaikka olin hänen ystävänsä isänsä ajoilta asti, milt'eipä sontatadikolla karkoitti minut kotoaan ja heitti menemään ikäänkuin oisin tulena hänen sormiaan polttanut. Ja pitäisikö mun taas mennä sinne norkkojen, narttujen ja imartelijain haaskattavaksi? Ei, lähetä minut, Zeus, ennen niitten luo, jotka osaavat lahjaasi arvossa pitää ja helliä, joille olen arvokas ja haluttu. Vaan nuo ahmatit pysykööt köyhyyden parissa, jonka ovat minua parempana pitäneet! Saakoot häneltä kuokan ja lammasnahkatakin ja tyytykööt neljän obolin päiväpalkkaan, nuo narrit, jotka niin hurjasti heittivät kymmentalentin summia menemään!
13. Zeus. Kyllä Timon jo varoo kohtelemasta sinua samoin kuin ennen. Kyllä kuokka on häntä niin kovassa koulussa pitänyt,[20] jollei hän ole peräti tunnoton kivuille kupeiltaan, että hän on oppinut asettamaan sinua arvosijaan köyhyyden edelle. Muuten näytät sinä olevan aika nurkuja. Nyt soimaat Timonia siitä että hän avasi ovensa selko selälleen ja salli sun vapaasti leijailla ympäri,[21] mustasukkaisen rakastajan tavoin salpaamatta sinua huoneesen. Toisin ajoin taas päinvastoin kiukuttelet rikkaita vastaan, sanoen heidän sulkevan sinua lukkojen ja telkien taka, jopa painavan sinettiäkin päällesi, niin ettet voinut edes kurkistaa päivänvaloon. Tätä kaikkea valittelit katkerasti minulle ja sanoit tukehtuvasi tuossa pilkkopimeässä. Sen takia näytit myös kalpealta ja surun sortamalta, alituisesta rahain lukemisesta oli sormesi kangistuneet[22] ja ensi tilaisuudessa, milloin vaan se tarjoutuisi, uhkasit karata heidän käsistään. Ylimalkaan: tilasi tuntui sinusta kovin tukalalta Danaeen[23] tavoin viettää neitsyytesi päiviä vaski- tai rautakammiossa[24] kahden ankaran ja ilkeän opettajan, Koronkiskonnon ja Laskun, kasvatettavana. 14. Järjettömästi arvelet kuitenkin niiden menettelevän, jotka lempivät sinua ylenmäärin ja vaikka vapaasti voisivat sulouttasi nauttia, ollen sinun herrojasi, eivät kuitenkaan sitä uskalla tai malta tehdä, vaan yhtä päätä valvoen, vartioiden ja silmiään rävähyttämättä tuijottaen sinettiä ja salpaa, jonka takana siinä piilet, jos kohta eivät itse sinua nautikkaan, pitävät riittävänä lemmennautintona sen, kun siitä saattavat jokaista muuta estää;[25] niinkuin koira seimessä, joka ei itse syö seimeen kasattuja kauroja, mutta ei myöskään tahdo sallia nälkäisen hevosen niitä syödä. Usein naureskelit myös noita rakastelijoitas, kun ne surkeilivat ja vahtailivat sinua; vaan hullunkurisinta sinusta oli, kun he olivat lemmenkateita itsiänsä kohtaan, heidän aavistamattakaan että samalla kuin isäntä parka, istuen himmeän kapeakaulaisen, öljyn janoa kituvan lampun ääressä, antaa korkojenlaskun riistää itseltään unen, samalla joku petollinen orja roisto, tai talonhoitaja tai orjainvartija salaa hiipii saiturin aarteistoon ja tekee hänelle aika kepposet hänen selkänsä takana. Ennen oli tapanasi moittia kaikkia näitä; kun nyt Timon kääntyi perin toiselle tolalle, niin soimaat häntäkin — eikö se ole sinulta aivan väärin?
15. Plutos, Jos katsot asiaa oikealta kannalta, niin huomaat että kummassakin tapauksessa menettelen oikein. Timonin ylön hurja ja huolimaton menettely ei osota suopeutta ainakaan minua kohtaan, se on ihan selvä; ne taas jotka vartioivat minua teljettynä pilkkopimeään salpojen ja ovien taa, siinä aikeessa että siellä hyötyisin, lihoisin ja turpoaisin[26] oikein paksuksi, jotkeivät kajoo minuun eivätkä tuo minua päivän valoon, jottei kukaan sais minua nähdä, niitähän täytyy mun pitää mielettöminä ja väkivallantekijöinä mua kohtaan, kun mädättävät minua viatonta niin raskailla kahleilla eivätkä muista, että heidän pian täytyy täältä lähteä ja jättää minut muille ennestään rikkaille. 16. En siis voi kiittää kumpaisiakaan, en saitureita enkä niitä jotka aina pitävät minua käsillä, vaan ainoastaan niitä, jotka kohtuutta noudattaen — joka aina onkin parasta — eivät tykkänään karta minua eivätkä myöskään tuhlaa minua tyhjiin. Ajatteleppas, oi Zeus, kautta Zeun, asiaa! Jos esimerkiksi[27] joku naisi nuoren ja kauniin vaimon eikä sitte ensinkään pitäisi häntä silmällä tai kotona eikä vähääkään olisi kade hänen puolestaan vaan antaisi hänen mielin määrin öin päivin reijata ja leijuta ja seurustella kenen parissa vaan mielisi, entäpä jos vielä itse käyttelisi vaimoaan rakastelijoille, pitäisi ovensa näille avoinna, rupeisi itse parittajaksi ja kutsuisi kaikkia hänen herkuilleen vieraiksi,[28] tokkohan tuommoinen näyttäisi vaimoaan rakastavan?[29] Et sinä ainakaan, Zeus, sitä myöntäisi, joka niin usein olet rakastellut. 17. Jos taas toinen tuotuaan kotiaan jalon aviovaimon, siittääkseen hänen kanssaan kelpo lapsia, ei kuitenkaan nauttisi aviollisia oikeuksiaan eikä soisi kenenkään muunkaan häntä edes silmäilläkään, vaan sulkisi hänet perimmäiseen huoneesen ja jättäisi tuon ihanan suloisen olennon ikäänkuin Demeterin papittaren hedelmätönnä iki-impenä elin-iäkseen surkastumaan, ja kaiken tämän ohessa kuitenkin vakuuttaisi häntä rakastavansa, jota rakastajan kalpeus, laihtumus ja kololle vajonneet silmät kyllä todistaisivatkin; eikö mointa miestä syystä saisi hulluksi sanoa?[30] —- Näin minunkin aina käy. Toiset ne minua halvasti potkivat, haaskaavat ja hukuttavat; toiset taas sitovat ja merkitsevät minua poltinraudalla ikäänkuin mitäkin karkulaista — ja tuo se minua sydämestäni suututtaa.
Zeus. Suotta suutut heille. Saavathan he siitä kumpikin puoli sopivan rankaisun. Toiset, niinkuin Tantalos, janoissaan nälissään, kuivin suin ja kita ammollaan aina turhaan tavottelevat tuota rakasta rahaa; toisten käy kuin Fineuksen:[31] petolinnut sieppaavat heiltä ravinnon suusta. Vaan lähde nyt jo tapaamaan Timonia entistään monin verroin viisaampana!
Plutos. Ja hänkö koskaan lakannee minua tahallaan ikäänkuin moniläpisen kopan kautta ajamasta, ennenkuin vielä olen ehtinyt sen sisään valuakaan, tahtoen ajoissa jouduttaa ulosvuotoani, etten ehkä reunojen yli paisuttuani ehtisi hukuttaa häntä tulviini? Niinpä minä mielestäni vaan kannan vettä Danaotarten seulaan ja ammentamistani ammennan siihen turhaan: astia jää kun jääkin tyhjäksi, koska vanha tavara on jo melkein maahan vuotanut ennenkuin ehdin ammentaa uutta sijaan. Ja vuotoa en minä voi estää, reikää en saa tukituksi.
19. Zeus. Timon tukkikoon itse läven! Jos hän ei sitä tee, vaan antaa sinut uudelleen suotta vuotaa maahan, niin löytääpä hän kumminkin astian pohjasakasta — nahkanuttunsa ja kuokkansa! Vaan lähtekää jo ja tehkää hänet rikkaaksi! Ja kuuleppa Hermes! muista tullessasi tuoda Aetnasta kykloopit korjaamaan ja hiomaan salamaani teräväksi. Olen jo kauan kaivannut terävämpää asetta (lähtee).
20. Hermes (kahden Pluton kanssa). No Plutos, lähdetäänpä nyt astumaan? Mutta mitä! Onnuthan sinä? Tiesin sun kyllä olevan sokean; mutta että sinä, herraseni, myös olet nilkku, sitä en aavistanut.
Plutos. Ei laitani aina ole niin. Vaan kun Zeun lähettämänä lähden jonkun luo, silloin, tiesi miksi, hidastelen[32] aina ja onnun molemmin puolin, niin että vaivoin pääsen matkani perille ja ihmiset minua odotellessaan joskus ehtivät jo vanhetakin. Vaan näkisitpä, kun lähden pois, mitä vauhtia sitä silloin mennään! Silloin lennän lintuna,[33] haihdun unelmia nopeammin. Tuskin on sulkuköysi[34] maahan laskettu, niin julistaja jo huutaa minut voittaneeksi, minä kun niin nopeaan olen kiitänyt kilpakentän päähän, että katsojat tuskin näkivät minusta vilahdusta.