Hermes. Niinkö epäystävällisesti puhut, ystäväni? "Onko mun vietävä siis sana jäykkä ja röyhkeä Zeulle"?[61] Ymmärrettävää kyllä on että olet ihmisvihaaja, sinä kun olet heiltä niin paljo pahaa kärsinyt; mutta ei suinkaan se, että olet jumalainvihaaja, jumalat kun pitävät sinusta niin hellää huolta.
Timon. Sinulle, Hermes, ja Zeulle olen hyvin kiitollinen teidän huolenpidostanne, mutta tuosta Plutos veijarista en huoli.
Hermes. Ja mikset?
36. Timon. Siksi että hän ennen muinoin saattoi minulle niin paljo pahaa.[62] Hänpä minut heitti norkkojen ja liehakkojen valtaan, toi luokseni vilpillisiä ystäviä, herätti vastaani vihaa ja kateutta, turmeli minua hekumalla ja vihdoin — yht'äkkiä hylkäsi minut kurjan petturin tavoin.[63] Vaan aivan toisin jalo Penia minua kohteli. Miehekkäällä työllä ja voimain harjoituksella hän sai terveyteni entiselleen. Seurustellessaan kanssani, noudatti hän totuutta ja vilpitöntä suoruutta. Työtä tekemälläni hankki hän minulle välttämättömät tarpeeni ja opetti minua halveksimaan noita rikasten monia tekotarpeita; hän antoi elämäni toiveet riippua minusta itsestäni ja näytti minulle mikä on minun todellinen ja oma tavarani, jota ei mikään imartelias kärkkyvieras, ei uhitteleva panettelija, ei raivostunut rahvas, ei mikään äänestävä kansanpuhuja, ei vaaniva tiranni[64] voi minulta ryöstää. 37. Siis työstä voimistuneena ja tyytyväisenä viljelen tätä peltotilkkua, näkemättä kaupungissa olevaa paljoa pahaa, ja saan riittävän ja turvallisen elantoni kuokallani. Palaja siis, Hermes, saman tien kuin tulitkin ja vie mukanasi Plutos Zeulle takaisin! Minä soisin, että hän veisi kaikki ihmiset suoraa päätä — hiiteen!
Hermes. Eihän toki, velikultani! Ei kaikki ole niinkään hiiteen meneviä. Mutta jätä nyt jo kerran nuo äkäiset ja keltanokkamaiset puheesi, ja laske Plutos luoksesi.
"Ei Jumalain sulosuuria lahjoja hyljätä saa näin".[65]
Plutos. Sallitko, Timon, minun puolustaida vai etkö ilkee edes kuulla sanojani?
Timon. Puhu aikaa, kunhan vaan et puhu pitkältä etkä alota esipuheilla, niinkuin nuo reetori lurjukset! Hermeksen mieliksi kärsinen sinulta sanan tai pari.
38. Plutos.[66] Oikeastaan minun pitäisi puhua pitkältä, kun olet niin monta asiaa minun syykseni pannut. Ajatteleppas nyt kuitenkin itsekin, olenko minä, niinkuin väität, sinulle vääryyttä tehnyt, minä joka juuri olen sinulle tuottanut kaikkia suloisimpia etuja: arvot, etusijat, kunniaa, kunniapalkintoja ja muuta hauskuutta ja mukavuutta, minun toimestani sinä olit arvossa pidetty ja mainio ja jokainen hääri ympärilläsi. Jos norkkovierailta sait pahaa kärsiä, niin siihen minä olen viaton. Pikemmin on minulla syytä sinua moittia, kun niin halveksivasti viskelit minua kehnojen ihmisten haaskattavaksi, jotka kiitoksillaan lumoilivat sinua, kaikin tavoin vain vaanien minua. Mitä viimeiseksi sanoit, että minä muka hylkäsin sinut, voisin minä päinvastoin syyttää sinua minut hyljänneeksi, sinä kun kaikin mokomin ajoit minua karkuun, jopa nurin niskoin viskoit minut huoneestasi ulos.[67] Siitä hyvästä onkin tuo sinun ylistetty Peniasi hienon herraspukusi asemesta pukenut yllesi tuon vuohennahkanutun. — Muuten voi Hermeskin tässä todistaa, kuinka rukoilin Zeuta ettei mun enää tarvitsisi mennä sinun luoksesi, joka niin pahoin pitelit minua.
39. Hermes. Vaan näethän nyt, Plutos, että hän jo on tapansa parantanut.[68] Voit siis jo pelkäämättä hänen seurassaan liikkua. Siis, mitäs niistä pitkistä jutuista! Sinä, Timon, kaiva päälle! — Ja Plutos, toimita sinä Thesauros kuokan alle! Kyllä se kuulee, jos hyvästi huutaa huikahutat.