Timon. Täytyy kai sitte totella, Hermes, ja uudelleen rikastua. Minkäs siihen voi, kun jumalat itse väkisin pakottavat! Aattele kuitenkin, mihin oloihin syökset minut mies paran, joka vastikään elin niin onnellista elämää köyhyydessäni, ja nyt yht'äkkiä, vaikk'en mitään pahaa ole tehnyt, täytyy ottaa vastaan semmoinen kasa kultaa ja sen mukana niin paljo huolia!
40. Hermes. Kärsi tuo nyt kumminkin minun tähteni, Timon, jos kohta se tuntuisikin sinusta vastenmieliseltä; kärsii senkin vuoksi että nuo entiset norkot ja nolvehtijat kateuteensa ja harmiinsa halkeisivat! Nyt minä lennän Aetnan ylitse taivaasen. Hyvästi! (poistuu).
Plutos. Hän lähti pois, luulenma, päättäen siipien suihkinasta. Jää sinä, Timon, tänne! Minä menen nyt tästä ja toimitan tänne Thesauron sinulle. Taikka oikeammin, kuoki se itse ilmi! — Ja sinä, kulta-Thesauro, tottele tätä Timonia ja tarjoudu hänen saatavilleen! Kuoki, Timon! Luo maata syvempää! Minä väistyn nyt teidän tieltänne!
41. Timon. Noh, kuokkaseni,[69] paneppa nyt parastas äläkä väsy käskemästä Aarretta maanpovesta näköisälle[70] tulemaan — Voi sinä ihmetten tekijä Zeus, Korybantti-ystävät ja sinä voitonantaja Hermes! mistä tämä kullan paljous? Onko tää vaan unta? Ei, mutta kyllä tämä vaan on oikeaa myntättyä kultaa, ruskeaa, täysipainoista, näöltään mitä ihaninta…
"Oi kulta, kuolevaisten aarre armahin"![71] "Niinkuin leimuva lieska loistelet sä öin ja päivin yhtenään"![72] Tervetultuasi armahin ja suloisin! Nyt voin uskoa, että Zeuskin kerran muuttihen kultasateeksi.[73] Kuka neito ei olisi avoimin sylin helmaansa ottanut vastaan näin kaunista, katon läpi pisaroivaa rakastajaa? 42. Oi Midas,[74] oi Kroisos, oi Delfi-templin aarre, kuinka vähäpätöisiä te olette Timonin ja hänen rikkautensa rinnalla, joille ei vertoja vedä Persian kuningaskaan! Oi kuokka ja sinä rakas vuohennahkani! Teidät mun sopii uhrilahjana pyhittää Panille täällä. Sitte ostan minä koko tämän takaliston, rakennutan siihen tornin aarteeni päälle, ainoastaan niin suuren että yksin mahdun siihen asumaan: se olkoon minun asuntoni, se myös kuoltuani hautani. Vaan jälellä olevaa elämääni varten olkoon tämä laki säädettynä ja päätettynä:[75] etten seurustele kenenkään ihmisen kanssa, etten tunne ketään, että halveksin heitä kaikkia! "Sanat ystävä, vieras, toveri, sääliväisyyden alttari" olkoot täällä tyhjää lorua; itkevää armahtaminen ja tarvitsevaa auttaminen pidettäköön lakien rikkomisena ja tapojen turmelemisena! Yksikseen elettäköön niinkuin sudet ja ainoa ystävä olkoon Timon! 43. Kaikki muut olkoot vihollisia ja kavaltajia; seurustelu jonkun kanssa heistä on saastutusta. Pahan-enteinen on se päivä, jolloin näenkin vaan jonkun ihmisen. En tahdo heistä välittää enempää kuin kivi- tai vaskipatsaista. En tahdo heiltä ottaa vastaan lähettiä enkä ruveta heidän kanssaan sopimuksiin. Erämaa olkoon rajana minun ja heidän välillä! Heimolaisia, sääty- ja seurakuntalaisia, kansalaisia, isänmaata ei minulla ole; ne ovat tyhjiä joutavia nimiä, joita ainoastaan järjettömät houkat kunnioittavat. Timon olkoon vaan itsekseen rikkaana, halveksikoon muita; yksikseen hän herkutelkoon ja irstailkoon, torjuen kauas luotansa kärkkyvien norkkojen imartelut ja kiitokset! Yksinään hän myös jumalille uhratkoon ja uhriateriaa syököön, hänellä kun ei ole muuta rajalaista ja naapuria kuin hän itse, ja kaikki muut ovat kaukana! Kun hän kerran kuolee, pankoon itse kuolinseppeleen päähänsä! 44. Ihana nimeni olkoon tästälähin Ihmisvihaaja, luonteeni tunnusmerkit jörömäisyys, karkeus, tuimuus, äkäisyys, epäinhimillisyys. Jos näen jonkun olevan tuleen kuolemaisillaan ja hän rukoilee minua sammuttamaan, tahdon sammuttaa — tervalla ja öljyllä; ja jos virta tempaa jonkun pyörteesensä ja hän korottain käsiänsä rukoilee minua pelastamaan, lyön minä häntä päähän ja työnnän vielä syvemmälle, ettei hän enää kohoisi veden päälle.[76] Sillä ainoastaan siten voivat he ansaitun osansa saada. "Tämän lakiehdotuksen esitti Timon Echekratideen poika Kollyttalainen; sama Timon esitti sen myös kansan äänestettäväksi ja kansa (= Timon) sääsi sen laiksi".[77] No niin! Päätetty asia ja pysykäämme lujasti päätöksessä!
45. Olispa muuten varsin hauskaa minulle, jos ne kaikki saisivat kuulla, että minä taas olen upporikkaaksi päässyt. Kyllä varmaan harmista halkeisivat. Mutta… mitä kummia näen! No, kas sitä vauhtia! Kaikkialtahan niitä juoksee tännepäin henkitoreissaan, niin että pöly tuoksuu![78] Mistähän ovat jo kullastani vihiä saaneet? Kiipeänköhän tuonne kukkulalle ja alan korkealta asemalta kivisodalla heitä karkoittaa? Vai poikkeanko sen verran laistani, että vielä kerran puhuttelen heitä, että häpeällinen kohtelu heitä vielä kipeämmin pahoittaisi? Taitaa se olla parasta. Jään siis tähän ja otan heitä vastaan. Kukas tuo ensimäinen tulija onkaan? Gnathonides kärkkyvieras, joka, kun häneltä tuonain pientä apua rukoilin, ojensi minulle nuoranpätkän, vaikka tuo lurjus ennen oli luonani oksennellut tynnyrittäin viiniä. Hyvä vaan että hän tuli ensinnä; hän saakoon ennen muita selkäänsä!
46. Gnathonides.[79] Enkös aina sanonut että jumalat eivät hylkää semmoista kelpo miestä kuin Timonia? No, hyvää päivää kerrankin taas, pulska potra poikani! Timo kultaseni! Kuinkas jaksat, vanha juomaveikko?
Timon. Päivää sinäkin, Gnathonides, sinä nälkäisin nälkähaukka ja ilkipintaisin ihmisistä?
Gnathonides. Hahahaa! Oletpa aina vielä sama hullunpuhuja! Vaan missäs sulla täällä on kemupöytä? Ei pikku ryyppykään pahaa tekisi. Tuonpa tässä sulle ihkasen uuden laulun oikein komean dityrambin.
Timon. Tules tänne, niin saat kuokaltani oppia laulamaan myös uutta elegiaa, jopa hyvinkin korkeanäänistä! (antaa G:lle selkään).