Gnathonides. Mitä? mitä? Lyötkö sinä minua Timon? Peeveli vieköön sun! Minä huudan vieraita miehiä! Ai! ai! Minä haastan sun Areiopagiin haavanlyömästä.
Timon. Jos hiukan varrot, saa kohta samalla haastaa mun murhasta.
Gnathonides. Eipä sentään! Mutta kuules, kyllä haavani paranee, jos levität siihen kultaa laastariksi päälle. Se on oivallista verenasetus-lääkettä.
Timon. Etkö sinä vieläkään luitas korjaa? (lyö taas).
Gnathonides, Minä menen. Mutta hullusti sun vielä käy, kun kelpo miehestä olet moiseksi julmuriksi muuttunut. (Menee.)
47. Timon. Vaan kukas tuolta tulee… kaljupää? Jo tunnen… Filiades, tuo inhottavin kaikista nolvehtijoista. Hän sai minulta kokonaisen vainion ja kaksi talenttia[80] tyttärensä myötäjäisiksi, palkaksi siitä, että hän kerran yksinään ylisti lauluani kaikkien muiden vaiti ollessa, ja vannoi minun laulavan joutseniakin ihanammin; vaan kun äskettäin sairaana tulin häneltä pientä apua anomaan, antoi tuo jalo mies minua jopa selkäänkin.
46. Filiades. Hyi sitä hävyyttömyyttä! Nytkö vasta taas tunnette Timonin? Nytkö Gnathonides taas tarjoutuu hänelle ystäväksi ja juomaveikoksi? Hän sai mokoma kiittämätön ansaitun palkkansa. Vaan me, vaikka olemmekin Timonin vanhat tuttavat, nuoruuden-ystävät ja heimolaiset, pysymme kohtuuden rajoissa emmekä tahdo hänen päällensä tungeta. Terve, herramme ja isäntämme! Mutta varo noita pahuksen norkkoja, jotka ovat ystäviä niinkauan kuin herkut kestävät, mutta muuten ovat raatelevia petoja. Nykyään ei ole kehenkään luottamista. Ne ovat kaikki kiittämättömiä lurjuksia. — Mun piti juuri tulla tuomaan sinulle talentin rahoja käytettäväksi kipeimpiin tarpeihin, kun matkalla aivan likellä täältä kuulin että sinä taaskin olet saanut äärettömän rikkauden. Enpä siis enää voi sinua auttaa muulla kuin hyvillä neuvoillani. Vaan mitäpä sinä meikäläisen neuvoja kaipaat, sinä joka hätätilassa voisitpa jopa Nestoriakin neuvoa ja opettaa.
Timon. Mitäs siitä, Filiades? Astu lähemmäs, niin minä saan sinullekin lausua kiitollisuuteni tällä — kuokalla (iskee häntä vasten naamaa).
Filiades. Ihmiset, avuksi! Tuo kiittämätöin on pääkalloni halki lyönyt, sentähden että annoin hänelle hyvän neuvon. (Pakenee).
49. Timon. Kas tuolla tulee vielä kolmas, puhuja Demeas, paperi kädessä. Kaiketi hän nyt halusta olisi minun sukulaiseni. Hän oli kerran valtionkassaan velkaa kuusitoista talenttia, ja kun hän ei kyennyt maksamaan, tuomittiin hän vankiuteen. Minun tuli häntä säälini ja lunastin hänet vankilasta velan maksamalla. Kun hän hiljattain arvan kautta oli saanut toimekseen jaella teaterirahaa Erechtidein heimolle ja minäkin tulin häneltä osaani saamaan, kehtasi hän äyskäistä minulle: "en ole tiennytkään, että sinäkin olet kansalainen!"