— "Mutta", — jatkoi hän, — "pääsette te paljoa lyhempääkin tietä paksuun leipäkannikkaan kiinni. Noudattakaa minun neuvoani. Minun laivani lähtee huomenna Amsterdamiin. Mitähän, jos tulisitte matkustajana mukaan? Maihin päästyänne ei teidän huoli tehdä muuta kuin ruveta opettamaan Hollantilaisille englanninkieltä, ja minä takaan, että oppilaita tulee kyllä ja rahaa sitä mukaa runsaasti, sillä tottahan te sitä kieltä osaatte, hitto vieköön!
"Minä sanoin osaavani sitä kyllä, mutta lausuin samalla epäilykseni, tokkohan muka Hollantilaiset ovat kovinkaan kärkkäät oppimaan englanninkieltä. Kirota paukauttaen hän vakuutti heidän olevan ihan hurjia sen perään, ja tämän kuultuani minä suostuin hänen ehdotukseensa ja astuin huomenissa laivaan, lähteäkseni opettamaan Hollantilaisille englanninkieltä.
"Tuuli oli myötäinen, matka kävi joutuun, ja niinpä minä ennen pitkää, suoritettuani laivamaksuksi puolen irtainta omaisuuttani, huomasin äkkiä seisovani kuin pilvistä pudonneena, ventovieraana, eräällä Amsterdamin pääkatuja. Minä päätin, hetkeäkään kadottamatta, ryhtyä opetustoimeeni. Käännyin senvuoksi parin kolmen sellaisen henkilön puoleen, jotka ulkoasultaan näyttivät kaikkein lupaavimmilta, mutta meidän oli mahdoton ymmärtää toisiamme. Nyt vasta iski minulle mieleen, että ennenkuin minä pystyn opettamaan Hollantilaisille englanninkieltä, heidän pitäisi ensin opettaa minulle hollanninkieltä. En saata käsittää, mitenkä näin ilmeisen selvä asia oli jäänyt minulta huomaamatta, mutta ilmeisen selvää oli, että huomaamatta se vaan oli jäänyt.
"Yritys oli niinmuodoin mennyt myttyyn, ja jo rupesin miettimään, millä keinoin päästä suoraa päätä Englantiin takaisin. Sattumalta kumminkin kohtasin erään irlantilaisen ylioppilaan, joka oli paluumatkalla Lowenin kaupungista. Ennen pitkää olimme joutuneet pakinoille kirjallisuutta koskevista asioista — minä näet, ohimennen sanoen, unohdin aina tukalan tilani, kun vaan puhe kääntyi sellaisiin.
"Häneltä sain siinä tietää, ett'ei siellä koko yliopistossa ole kahtakaan miestä, jotka osaisivat kreikankieltä. Se oli minusta kovin kummallista. Paikalla päätin lähteä Loweniin ansaitsemaan leipääni kreikankielen opettamisella, ja tähän aikomukseeni sain kannatusta yliopistokumppaliltani, joka viittasi siihen, että minua onnistaa siellä vielä hyvinkin.
"Reippain mielin läksin seuraavana aamuna matkalle. Joka päivä minun irtaimeni kantamus keveni, niinkuin Aisopon leipäkori, sillä tavaroillani minä maksoin Hollantilaisille yösijasta ja ruuasta. Loweniin tultuani, en ruvennutkaan kumartelemaan niitä alempia professoreja, vaan päätin esittää taitoni suoraan päätä itse rehtorille. Menin, pääsin puheille ja tarjosin palveluksiani kreikankielen opettajana, koska olin kuullut yliopistossa sellaista kaivattavan. Rehtori näytti ensi alussa epäilevän minun taitoani, mutta minä sanoin olevani valmis kykyni todistukseksi kääntämään latinaksi minkä kreikkalaisen kirjailijan teoksesta hyvänsä. Huomattuansa minun tarkoittavan täyttä totta, hän lausui minulle näin:
"— Katsokaas minua, nuori mies. Min'en ole ikinä lukenut kreikkaa, eikä ole minun milloinkaan tarvinnut kaivata sitä. Tohtorinhattu ja -kaapu minulla on ilman kreikankin kieltä; minulla on kymmenentuhatta florinia vuosipalkkaa ilman kreikankin kieltä; ruokahalu minulla on hyvä ilman kreikankin kieltä. Sanalla sanoen, kosk'en minä kreikankieltä osaa, niin en minä usko, että siitä mitään hyvääkään lähtee."
"Nyt olin niin kaukana kotimaasta, ett'ei palajamista ollut ajatteleminenkaan. Musikkia minä ymmärsin jonkun verran, ja oli minulla äänikin välttävä, ja niinpä siitä entisestä joutohetkien huvista tuli minulle nyt toimeentulon lähde. Näin minä elelin hyväntahtoisten talonpoikain luona Flanderissa ja samoin Franskassa, yleensä siellä, missä ihmiset olivat niin köyhiä, että saattoivat iloisiakin olla. Mitä köyhempää kansa, sitä hilpeämpi se on mieleltään, sen huomasin. Lähestyessäni iltamyöhällä maalaistaloa, minä soitin jonkun hauskimmista liverryksistäni ja siten sain yömajan, vieläpä seuraava päiväkin minua talossa hyvänä pidettiin. Yritin kerran tai pari soittaa säätyläisillekin, mutta heidän mielestään minun esitykseni oli kovin kehnoa, enkä heiltä koskaan ropoakaan saanut. Tämä oli minusta sangen kummallista, sillä ennen vanhaan, jolloin musikkia huvikseni harjoittelin, kaikki ihmiset olivat ihastuksissaan minun soitostani, naiset liiatenkin. Nyt sitä vastoin, kun soittaminen oli elatuskeinona minulla, nyt sitä ylenkatsottiin. Siinä todistus, kuinka herkkä maailma on pitämään ala-arvoisena sellaista taitoa, jolla ihminen leipänsä ansaitsee.
"Sillä tapaa saavuin Parisiin, ilman muuta tarkoitusta kuin nähdä hiukan maailmaa ja vaeltaa sitten edelleen. Parisilaiset ne pitävät paljoa enemmän railakkaista kuin älykkäistä muukalaisista. Ja minä kun en saattanut ylvästellä kumpaisellakaan, niin ei minun osakseni suurtakaan suosiota tullut. Kuljeskeltuani kaupunkia pitkin ja poikki kolme neljä päivää ja nähtyäni parhaimmat talot ulkopuolelta, olin juurin lähtemäisilläni tästä kaupungista, jossa ei vieraanvaraisuutta saa kuin rahalla, kun äkkiä, astuessani erään pääkadun poikki, minua vastaan tuli — kukas muu kuin se serkkumies, jonka luokse te ensin olitte minua suosittanut. Tämä kohtaus oli minulle varsin mieluista eikä luullakseni epähauskaa hänellekään. Hän tiedusteli, mitä varten minä olin Parisiin tullut, ja kertoi, mitä hän itse siellä toimii. Hänen tehtävänään oli kerätä vanhanaikuisia tauluja, rahoja, kivikaiverruksia ja kaikenlaisia muinais-esineitä eräälle lontoolaiselle gentlemanille, josta äskettäin oli tullut rikas mies ja muinaistieteen suosija.
"Minua kummastutti, mitenkä meidän serkku on ryhtynyt tällaiseen toimeen, hän, joka usein oli vakuuttanut minulle, ett'ei hän moisia asioita ymmärrä ensinkään. Kysyttyäni, mitenkä hänestä näin äkkipikaa oli tullut asiantuntija tällä alalla, vastasi hän, ett'ei mikään ole sen helpompaa. Koko salaisuus piilee siinä, että tarkoin noudattaa vain kahta sääntöä: ensiksi aina ja joka paikassa huomauttaa, että olisi tuosta taulusta parempikin tullut, jos maalari olisi pannut siihen enemmän työtä, ja toiseksi kehua Pietro Peruginon teoksia."