Nuku, nuku nukkani, Pienokainen poikani, Lemmityssä lullussa, Uhkeassa unessa; Sitte ylös kasvat, Sitte ylös kasvat.
Kohta pieni niityllä, Äidin kulta kukissa Perhosena peloaa, Suutelevi kukkia. Suuret marjat löytää :,:
Hiiren karva hevosen Sitte saapi sopuisen, Etähällä ajelee, Kaikki hyvät katselee. Kirkkohon se pääsee :,:
Kaunihiksi kasvelee, Pitkäksi jo pääselee, Tuvan tekee itselleen, Lykky-linnan kodikseen. Morsiamen ottaa :,:
Siinä elää päivänsä Sievän kanssa yhtenä, Herra häntä katselee, Taivahasta ihailee Viimein sinne ottaa, Viimein sinne ottaa.
Isä ja poika.
Poika:
Onko tämä kevätpäivä: Tuul' on tuima taivahalla, Kylmä karsii rummistani, Pakas kättäni panevi?
Isä:
Onpa tämä kevätpäivä; Eilen soitti kaunis kiuru, Eilen paistoi taivon päivä, Jää tok' oli järvilöillä. Nyt on sade sitä vasten Sekä tuli taivahasta Jään järviltä lähöksi, Pakkasien poistajaksi, Että lehti koivupuussa Pääsisi jo puhkeemahan, Oras kaunis kasvamahan Sekä niitty heintymähän. Niinpä oli poikueni Sinun kevät päivänäsi, Käski kyllä sanomahan, Lapsukaista neuvomahan, Moni vetre kyynnel vieri, Moni huokaus pakeni Raskahasta rinnastani. Ilman sitä ilotoinna Vanhuuden vaeltaisin Enkä tietäsi kevättä Enkä tuntisi suloa Ainoasta lapsestani, Jos ei oisi jää ka'onnut, Kylmä routa kukistuna Lapsena sydämmestäsi.