Autot jäivät paikalle jonkun matkan päähän, mutta niistä nousi toistakymmentä herrasmiestä, jotka minä määrittelin venäläisiksi, "kenraalia" lukuunottamatta. Rakennuksen taakse kannettiin pöytä ja joukko istuimia ja niin oli konferenssi valmis alkamaan.
Se alkoi, mutta en olisi voinut kuvitella, että se alkaisi sillä tavalla. Kuten kaikissa säädyllisissä kokouksissa, niin täytyi tässäkin valita puheenjohtaja. Oletin, että Ivan Ivanovitsh olisi itseoikeutettu ja samaa mieltä tuntui olevan myöskin hän itse sekä Matvei Matvejevitsh. Mutta muut eivät olleet. Huomasin, että tämä oli arka arvokysymys, ja ennen pitkää selveni minulle, ettei Ivan Ivanovitsh suinkaan ollut ainoa tsaarinarvon tavoittelija, vaan että läsnäolijoitten joukossa oli kaksi muutakin, ja nämä omine kannattajineen katsoivat olevansa vähintäinkin yhtä itseoikeutettuja puheenjohtajan arvoon ja kunniaan. Kokous kävi meluisaksi, mutta mr Craig veti suojustimen syrjään koneestaan ja pyöritti muutamia metrejä. Kenraali pysyi äänetönnä, mutta olin huomaavinani hänen kasvoillaan tyytyväisen kajastuksen. Mielipiteitten vaihto kävi edelleenkin yhtä kiihkeänä kuin selvänäkin, ja tulin ajatelleeksi, että jos samaa tarmoa olisi osoitettu taistelussa bolshevikeja vastaan kuin tässä taistelussa puheenjohtajan paikasta, ei Leninin ja Trotskin oleskelu Kremlissä olisi tullut varsin pitkäaikaiseksi. Venäjän esitaistelijat tuntuivat varsin katkeroituneilta ja minä koetin parhaani mukaan merkitä muistikirjaani mehevimmät lausunnot. Matvei Matvejevitshkin oli innostunut, vieläpä siihen määrään, että kiipesi tuolille ja vaati hiljaisuutta, mihin vaatimukseen toiset vastasivat entistä kiihkeämmällä vastalauseitten tulvalla.
Vihdoin kenraali karjaisi, ja kuin tästä hävyttömyydestä ymmällään lakkasi melu hetkeksi.
"Minä ryhdyn puheenjohtajaksi, sillä muuten emme ennen maailmanloppua pääse alkuunkaan", huusi hän voimallisesti ja istuutui pöydän ääreen. "Silentium!"
Kaikki kiristelivät hampaitaan, mutta kukaan ei vastustanut.
"Ensimäinen asia: yhteinen ohjelma. Luen teille ehdotuksen."
Kenraali kaivoi taskustaan paperin ja luki. Hän ei lukenut pitkään. Ohjelma oli lyhyt ja selvä sekä varsin kansanvaltainen. Reunavaltoja ei oltu myöskään unohdettu. Ne saisivat jonkinlaisen autonomian, mikä tarkemmin määrättäisiin Venäjän perustavassa kokouksessa, federatiivisin perustein.
Kiitos! ajattelin itsekseni.
Ohjelma ei aiheuttanut lainkaan keskustelua. Kellään ei ollut vasta- eikä parannusehdotuksia esitettävänä. Tuntui siltä, että aivan harvinainen yksimielisyys vallitsi osanottajien keskuudessa. Mutta olin tehnyt päätelmäni liian aikaiseen.
"Toinen asia: tsaariehdokas. On ehdotettu Ivan Ivanovitshia, Mishka
Mukulajevitshia ja Stepan Fomitshia."