"Olkaa hyvä ja avatkaa etuluukku", virkkoi hän kenraalille. Tämä totteli ja nosti luukkua.
"Vetäkää ne sieltä esille!" komensi rosvo edelleen.
Kenraali Amos Aron Nagelkopf kumartui ja veti esille suuren pelastusrenkaan, sitten toisen, kolmannen ja neljännen, Jozef Gurnickin tuijottaessa ymmällä hänen puuhaansa.
"Kas niin, pelastusrenkaat kyllä kannattavat, vesi on lämmintä ja ilma hyvä eikä rantakaan ole kovin kaukana! Pyydän, hyvä herrasväki, pitämään kiirettä! Arvoisat naiset, olkaa hyvät ja kajuuttaan! Siellä on uimapukuja! Nopeasti!"
Revolveri heilahti ja vilauksessa katosivat molemmat naiset kajuuttaan, ja Jozef Gurnicki oli niin sekaisin kaikesta, ettei ollenkaan huomannut sitä vallatonta veitikkaa, mikä molempien silmistä liekehti.
Naiset eivät viipyneet alhaalla pitkääkään aikaa, vaan ilmestyivät näkyviin siroissa loistavanvärisissä uimapuvuissa. Rosvo viittasi kenraalille ja Jozef Gurnickille, jotka vuorostaan laskeutuivat pieneen puolipimeään kajuuttaan.
"Mitä ihmettä tämä oikein merkitsee?" kuiskasi puolalainen kenraalille, joka nopeasti aukoi kengän nauhojaan.
"En ymmärrä, en ymmärrä, tällainen skandaali!" puhisi kenraali vihaisena. Jozef Gurnicki huokasi ja alkoi riisuutua, pukien senjälkeen ylleen uimapuvun.
Kun kaikki olivat kannella, kehoitti rosvo heitä tarttumaan pelastusrenkaisiin.
"Kas niin, hyvä herrasväki, nyt mereen ja nopeasti! En kehoita huutamaan. Rantaan ei ole pitkälti. Vaatteet lähetän teille hotelliin. Veteen!"