"Mutta, hyvä kenraali, näinhän oli varmempaa. Jos olisimme suorittaneet tempun Helan niemellä, olisi vaara ollut moninkertainen. Siellä on puhelin ja mies olisi ehkä napattu kiinni ennenkuin ehti edes veneellään maihin. Ja näin oli juttu myös paljon uskottavampi Gurnickin mielestä. Hän tuskin osannee epäilläkään. Ja sitten, minusta oli äärettömän hauskaa nähdä kaikkien pelästynyt, avuton ilme! Te olitte, paras kenraali, suorastaan voittamattoman näköinen!"
Kenraali naurahti hieman väkinäisesti.
"Teissä on pirua, madame, ja rohkeutta enemmän kuin tarvitaankaan. Kylpy oli epämiellyttävä, hiton epämiellyttävä, mutta nyt kelpaa kyllä nauraa. En ole teille ollenkaan vihainen."
Madame huudahti hiukan iroonisesti. Minä kuuntelin ja olin kuulemaani tyytyväinen. Otaksumani olivat olleet oikeita. Rosvous oli järjestetty ja järjestetty varsin taitavasti. Siinä ilmennyt romanttinen rohkeus haihdutti epäluulot ja ellen sattumalta olisi nähnyt kenraalin ja venemiehen kohtausta, minä tuskin olisin itsekään kiinnittänyt asiaan huomiota. En ole nero, kaukana siitä, mutta osaan kyllä joskus tehdä huomioita, ja tieto, että huomioni ja päätelmäni olivat olleet oikeita, tyydytti minua suuresti.
"Miten arvoisa rouvanne jaksaa?" kysyi madame ilakoivasti.
Kenraali mutisi jotakin vastaukseksi, mistä en saanut selvää, vaikka olinkin varma, ettei kenraali ollut suinkaan tyytyväinen rakkaan puolisonsa saapumiseen, tuskinpa yleensä koko avioliittoonkaan.
Madame nauroi.
"Alkaa olla jo aika lähteä Helaan, vielä kymmenen minuuttia, ja sitten lähtee moottorivene."
"Minä uskallan paljon, madame, teidän kauniitten silmienne ja hauskan seuranne takia", sanoi kenraali ja minä kuulin hänen nousevan. "Kello kolme täytyy minun viimeistään olla hotellissa."
Kuulin, että heidän luokseen tuli tarjoilija, kenraali maksoi ja molemmat poistuivat.