Heräsinkin hyvään aikaan, sillä tuskin olin ennättänyt vilkaista kelloani, kun kuulin avainta kierrettävän lukossa. Unisuus oli kuin poispuhallettu.
Ovi avattiin ja huoneeseen astui kaksi henkilöä. Minulle oli heti selvä, että tulijat olivat kenraali Amos Aron Nagelkopf ja hänen aviopuolisonsa Rebekka.
He olivat luultavastikin kohdanneet toisensa Helan niemellä.
Minun ei tarvinnut olla hetkeäkään kaikesta tästä epätietoinen.
Rebekka-rouva poisti tämän epätietoisuuden niin selvästi ja samalla äänekkäästi, että lievemmin kuollutkin olisi kuullut, uskonut ja tajunnut kaiken. Rebekka-rouva oli n.s. myrskytuulella, kaikki hänessä kuohui ja kohisi ja melusi, hän ei tuntunut olevan tyytyväinen tuolien järjestykseen koska ne kolisivat pitkin lattiaa, päivävarjo kuului lentävän nurkkaan, Rebekka-rouva otti askeleita, joista huone vapisi ja alakerran asukkaat varmasti luulivat jotakin vakavampaakin olevan tulossa, ja koko ajan hän puhui, huusi, kirkui, nauroi, itki huutaen ja huusi nauraen, samaan aikaan kuin hänen ylhäisyytensä armeijaton kenraali Amos Aron Nagelkopf teki heikkoja, suorastaan avuttoman heikkoja yrityksiä tyynnyttää tätä n.s. perhemyrskyä, koettaen puhua hiljaisesti ja lempeästi, ja minä luulin jo muutaman hetken, kun Rebekka-rouva pysähtyi, että rauha palaisi maahan, mutta huomasin erehtyneeni, siliä Rebekka-rouva pysähtyi vain pakosta, ei vakuutuksesta.
Hänen täytyi vetää henkeään.
Sillä aikaa kuin viereisessä huoneessa, johon ovi oli auki, raivosi myrsky, makasin minä vuoteitten alla ja olisin nauranut sydämeni pohjasta, ellen juuri olis maannut vuoteitten alla.
Rebekka-rouva pauhasi väsymättömällä voimalla ja minä sain täydellisen selvityksen kenraali Nagelkopfin syntyperästä, asemasta, maallisesta vaelluksesta sekä todennäköisestä osasta tämän maallisen elämän jälkeen, eikä Rebekka-rouva todellakaan maalannut tätä osaa ruusunhohtoisin värein, vaan niin mustin ja synkin, että selkäpiitäni olisi kylmänyt, ellei huoneessa olisi alkanut tuntua kuumalta kaikesta huolimatta.
"Mike shine olet tai mike shine luulet olevash? Mike shine olet ilman minua? Mine olen rikash, entä shine? Lodzin juutalainen, köyhä shaamari! Ja shine petät minua, kuljeshkelet kaikenlaishten kanssha. Et shaa penniekään minulta, kun pappa kuolee, et shaa."
Ymmärsin, mistä Rebekka-rouvan valta, eikä vain valta, vaan suorastaan ylivalta, johtui: hän oli rikas perijätär, kun taas kenraaliparka oli köyhä, ja tätä heidän suunnatonta eroaan koetti Rebekka-rouva parhaan kykynsä, taitonsa ja etenkin voimansa mukaan teroittaa kevytmieliselle aviopuolisolleen.