"Vangiksi?"
"Niin, hän on joutunut liettualaisten vangiksi."
Istuin todellakin ymmällä. Muutamia tunteja sitten hän oli ollut hotellissa. En ymmärtänyt mitään.
"Mutta selitähän toki."
Edit kuivaili hikeä otsaltaan ja koetti rauhoittua.
"Me lähdimme tänä aamuna automatkalle…"
"Kutka?"
"Laura, se puolalainen luutnantti ja minä. Lähdimme automatkalle ja ajoimme puolueettoman alueen rajalle, siis rintamalle. Mutta Laura ei tyytynyt siihen. Hän tahtoi välttämättömästi mennä yli rajan, hän tiesi, että sinulla on aikomuksia mennä haastattelemaan kenraali Zeligovskia ja hän tahtoi saada jonkunlaisen korvauksen. No niin, luutnantti seurasi häntä, kun he lähtivät autolla."
"Entä sinä?"
"Minä en seikkaile", vastasi Edit kylmästi. "No niin, he lähtivät, mutta jonkun kymmenen minuutin kuluttua kuului tieltä laukauksia, zeligovskilaiset lähettivät patrullin, mutta se ei saanut mitään muuta aikaan, toi vain tiedon, että luutnantti ja hänen seuralaisensa olivat joutuneet liettualaisen patrullin vangiksi. Auto oli tiellä läpiammuttuna. Liettualaiset vetäytyivät vanhojen raunioitten turviin. Ne eivät pääse sieltä poistumaan ennenkuin tulee pimeä, sillä zeligovskilaisten konekiväärit estävät peräytymisen."