Sihteeri esitti minut ja kävin suoraa päätä asiaan.
"Niinkuin tiedätte, tekevät bolshevikit kaikkensa sotkeakseen teidän ja Kovnon hallituksen välit entistä pahemmin. Minulla on syytä otaksua, että on taas tehty uusi yritys siihen suuntaan, entistä vakavampi, sellainen, joka luultavasti johtaa uuteen aseelliseen selkkaukseen."
Kenraalin myhäilevät kasvot saivat huolestuneen ilmeen ja jännittyivät.
Kerroin lyhyesti, mutta tarkasti seikkailuni Danzigissa, sikäli kuin se koski Vilnan kysymystä sekä sitten Lauran vangiksijoutumisen, lausuen arvelunani, että kenraali Nagelkopf oli tavalla tai toisella toimittanut Lauran mukaan tuon väärennetyn tärkeän paperin. Sihteeri, joka oli läsnä keskustelussa, ei salannut levottomuuttaan. Kenraali silmäili minua tutkivasti ja kysyvästi.
"Kirottu juttu!" sanoi kenraali. "Tilanne on sellainen, että vältän kaikkea väkivaltaa viimeiseen saakka. Varsovan konferenssi täytyy saada onnistumaan. Luulisitteko voivanne jollakin tavoin järjestää asiaa?"
Miettimättä hetkeäkään esitin suunnitelmani, jonka olin laatinut autossa istuessani.
"Komentakaa minulle avuksi kunnollinen upseeri ja antakaa hänelle valtuus järjestää patrulli. Yrittäisin vapauttaa vangitut ennen yötä. Sitä ennen koetan hoitaa asian kenraali Nagelkopfin kanssa."
"Hyvä on, suostun ehdotukseen. Voisihan kenraalin myöskin vangita…"
"Ja joutua siten selkkauksiin", keskeytin minä sangen epäkohteliaasti tosin, mutta mielestäni järkevästi.
"Mahdollista kyllä", myönsi kenraali. "Tulkaa sitten huomenna, ja kertokaa, miten yritys on onnistunut."