"Kuinka niin?"
"Minä selitän. Kysymykseni oli tietenkin vain tarkoitettu humoristiseksi herätysyritykseksi. Sinuun se ei tehonnut. Nainen ei ymmärrä huumoria, ellei se ole satiiria. Hyvästä ystävättärestä lausuttu satiiri on naisesta huumoria. Mutta asiaan palatakseni minä kysyn sinulta vielä: miksi sinä matkustelet ulkomailla?"
"Nähdäkseni, nauttiakseni, oppiakseni."
"Varsin sirosti vastattu. Mutta saavutatkohan tarkoitustasi! Epäilen. Sinä et matkusta, et näe, et nauti etkä opi mitään, sinä luet, luet kehnosti toimitettuja, epätarkkoja ja kuivia turistioppaita historiallisista muistoista. Voisit kaiken lukea kotona. Akateeminen kirjakauppa kyllä kykenee hankkimaan tällaisen kirjallisuuden, paljon paremman vain. Sinä et yksinkertaisesti näe mitään. Ehkä häthätää vilkaiset jonkun 'historiallisen' paikan, mutta nykyhetkien elämästä et saa muuta käsitystä kuin minkä hotellien ovenvartijat ja tarjoilijat aikaansaavat. Lempo soi, minä en ymmärrä sinun matkustustapaasi!"
Tietysti nainen osaa olla myrkyllinen, etenkin silloin kun tietää olevansa väärässä.
"Eihän kukaan oletakaan sinun ymmärtävän", sanoi Edit vienosti ja syventyi uudelleen tutkimaan jotakin kirjaa.
Lauran kanssa keskustelu kyllä sujui. Tuli vain pitkähköjä pausseja, jotka eivät ennustaneet hyvää, kunnes Laura keksi jonkun huvittavan yksityiskohdan maisemassa ja katkennut langanpätkä saatiin taas kiinni. Laura jutteli kaikkea, vapaasti ja ilakoiden, vaikkakin sielunelämässä tapahtunut bolshevistinen kumous ilmeni monella tavalla. Edellisen päivän seikkailu tarjosi kiitollisen puheenaiheen ja Laura teki kaikkensa, saadakseen tietoonsa kenraali Nagelkopfia koskevat yksityiskohdat. En kertonut, sillä tiesin jotenkin varmasti joutuvani karanneen kenraalin kanssa tekemisiin Varsovassakin. Jozef Gurnicki oli kai jo sinne saapunut ja päätin tarjota hänelle palvelustani. Puolalaisella diplomaatilla oli vielä kana kynittävänä kenraali Nagelkopfin kanssa.
Juna alkoi lähestyä Varsovaa, kuljimme keltavetisen ja jyrkkä-äyräisen Veikselin yli ja kiidimme halki Praga-esikaupungin. Sodan jälkiä havaitsi selvästi, joitakin rikkiammuttuja taloja, raunioita, mutta mitään suurempaa ulkonaista hävitystä ei sota ollut aikaansaanut, lukuunottamatta Varsovan komeita siltoja, jotka ryssät peräytyessään räjähyttivät ilmaan kai muistuttaakseen tämän vuosisadan ihmisille, että vanhoista tavoista pidetään kiinni: mikä keino Kutusoville Napoleonin sodassa kelpasi, se kelpasi myöskin Nikolai II:n armeijalle Wilhelmiä vastaan taisteltaessa.
Varsovaa on sanottu idän Pariisiksi. En tiedä, kuinka paljon tuossa vertailussa lienee perää, mutta erinomaisen miellyttävän ja länsimaisen vaikutuksen Varsova meihin teki. Se on suurkaupunki kaikkine etuineen ja varjopuolilleen, kiihkeästi elävä, työtätekevä ja huvitteleva, etenkin huvitteleva. Varsova on aina ollut maineessa huveistaan ja iloisesta elämästään, minkä pääasiallisen viehätyksen aikaansaavat tietenkin varsovattaret, ihastuttavat puolattaret pariisilaisine pukuineen, majesteetillisine ryhteineen ja valloittavan elämäniloisine luonteineen.
Katselin katukuvaa kiitäessämme autossa hotelliin pitkin kuhisevan täyteisiä katuja. Suurkaupungin kiire löi leimansa kaikkialle. Siinä tuntui kuin nuoren elämänvoimaisen kansan valtimonlyönti sen ponnistaessa voimansa äsken saavutetun vapautensa ja itsenäisyytensä turvaamiseksi. Meillä on väärä käsitys puolalaisista, me pidämme heitä liian slaaveina, romanttisina, vapaudenhaluisina ja sotilaallisina. Oikein kyllä, puolalainen on intohimoinen vapaustaistelija, hän on ensiluokkainen ja romanttinen sotilas, mutta hänessä on myös sitkeyttä ja tarmoa ja työhalua jokapäiväiseen proosalliseen aherrukseenkin tehtaissa ja kaivoksissa ja konttoreissa ja pelloilla ja niityillä, hän ei ole vain lahjakas ja taiteellinen niinkuin slaavit yleensä, hän on myöskin tarmokas ja tietoinen kulttuuri-ihminen, joka osaa antaa työlle sille tulevan arvon. Hänellä on kaikki edellytykset muodostaa onnellinen kansa ja onnellinen, rikas ja mahtava valtio, ja hän tekee sen myös, tekee kaikista vastuksista, sekä ulkonaisista että sisäisistä, huolimatta.